Tulosta sivuPääkirjoitus

Hauskaa pitää olla

 

Nykyisen taiteen suosituimpia spektaakkeleita on valaisemisen keinoin eri paikkoja uudella tavalla näyttävät suuret teokset, valotaide. Valohan on jo lähtökohtaisesti positiivinen ele tässä yhä lisääntyvän pimeyden maailmassa, jota yhä lumettomammat talvet aiheuttavat. Valotaide on hyvin lähestyttävää ja näkyvää taidetta, siitä taiteen elitismi on etäällä.


Myös huumorilla, vitsikkyydellä on mahdollista saada vaikeita, tai vaikeasti käsiteltäviä asioita helpommin lähestyttäviksi, vitsit ovat populaareja asioita. Kuvataiteen huumori on joskus ollut omiaan käsittelemään juuri kiusallisia asioita, kuten ruoansulatuksen toimintaa tai alkoholin vaikutuksia ja nykyisin se voi käsitellä vaikkapa toisten ihmisten tai kulttuurien kohtaamisen hankaluutta, hyvienkin pyrkimysten kompastelua tai seksuaalisuuden traumoja, kuten esimerkiksi Venetsian biennaalissakin viime vuonna esittäytyneen Erkka Nissisen taiteessa on tavannut käydä. Vitsi voi olla taidetta kohtaan koettuja ennakkoluuloja ja vaikeiden asioiden ajattelun tuskaa lievittävä strategia: ”emmekös me kaikki ole samanlaisia ääliöitä?”


Absurdi toiminta tai vitsi voi myös olla jo itsessään taiteellinen pääasia, sellainen, joka tuo uudesta näkökulmasta näkösälle jotakin perustavaa ihmisen olemisesta, ajattelusta ja toiminnasta –  ja tämän ohella, ikään kuin siinä sivussa voi olla myös varsin humoristista, viihdyttävää. Tällöinkin huumori salakuljettaa uusia ajatuksia avautuneeseen mieleen.


Taide voi toki myös olla vain taka-ajatuksettomammin humoristista, kuten aika suuri osa niin sanotusta ITE-taiteesta on, ollaan hyväntuulisia; ja hyväntuulinen, hykertelevä elämänkatsomus jo sinänsä on tuolloin taiteen syvin viesti ja sisältö – ei välttämättä huono sisältö sekään.


Huumori voi houkutella monia eri lähtökohdista olevia ihmisiä jonkin tärkeän asian ääreen, nauraessa voi kokea todellista yhteisyyttä, jopa yhteisöllisyyttä, muiden näyttelyssä olevien kanssa.


Mutta, vitsi voi myös olla vahva tapa luoda omaa sisäpiirimäistä yhteisöä, eikä sellaisenaan vieras tietynlaiselle kuvataiteellekaan: ”vain me sivistyneet ja valistuneet osaamme nauraa tällekin, josta muut eivät edes huomaa, että asia on esitetty ironisessa, sarkastisessa tai parodisessa mielessä.” Huumori voi olla tapa paeta kaikkea kriittistä kommentointia ja aitoa keskustelua: ”enhän tätä tietenkään ole tarkoitettu niin –  tämähän on vitsi.”


Tällaisessa tilanteessa vakavissaan oleva on aina se tyhmin ja naurettavin.

Jos vakavuuden tuhoamisessa on huumorin voima, niin kyllä siinä samassa, hyvin lähellä sitä, on sen suurin vaarakin.

 

Pessi Rautio


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä