Tulosta sivuPääkirjoitus

Olet varmaan ajatellut jonkin hinnan tälle?

 

Tässä lehdessä on teemana taiteen ostaminen. Siksi me näytämme poikkeuksellisesti kuvissa olevien teosten hinnat – jos ne ovat olleet tiedossa. Hintojen esittämistä ei ole kuvataidekritiikeissä yleensä nähty tarpeellisena. Mutta esimerkiksi kirja-arvioissa hinta useimmiten ilmoitetaan teostiedoissa. Ravintolakriitikot kommentoivat myös annosten hintoja.


Vaikka taideteoksen rahallinen ulottuvuus on asia, josta julkisesti aika vähän puhutaan, se kuitenkin on asia, joka kiinnostaa yksityisesti. Ovathan teosten hinnat gallerioissa esillä ja moni tykönään ajattelee, että kyllä tuo teos on selvästi aika lailla liian kallis, tai joku toinen siihen verrattuna hämmentävän halpa. Mutta oleellista onkin se, että toisen mielestä asia on päinvastoin. Myyntiartikkeleista juuri uniikin taideteoksen hinta on kai aina sidottu subjektiiviseen arvostukseen, kun objektiivisia mitattavia suureita ei ole.


Aikoinaan kuitenkin taideteoksen koko saattoi olla tietty suure: tilattiin maalaukset yhteen keskikokoiseen kirkkoon, tai luonnollista kokoa suurempi veistos, näiden tekemisen hinta voitiin arvioida. Kun taide myöhemmin vapautui tilaajan määrittelyvallasta, taiteilija sai itse päättää mitä aihetta, missä koossa ja miten hän käsitteli.


Mutta taide ei ehkä vapautunut täysin. Se sai kaksi suuntaa, joita määrittelee talouden lait. Toisaalta siltä alettiin odottaa konventioiden mukaisuutta: haluttiin sellaista mitä taiteen ostajat olivat naapureillaan nähneet. Tällaisessa tilanteessa syntyi esimerkiksi asetelmamaalaustaide.


Kun kaikilla naapureilla oli samankaltainen asetelmamaalaus, alkoivat aina vain parempaa haluavat pitää sellaisia moukkamaisena. He alkoivat odottaa taiteelta uutta ideaa, ennennäkemättömyyttä, odottamattomuutta, kompleksisuutta. Tällaisesta taiteesta oltiin valmiita maksamaan.


Tässä tilanteessa me lienemme vieläkin. Miellämme ostamamme taideteoksen mieluummin persoonallisen kuin yhteisen ja asianmukaisen maun osoituksena. Samoin taideteoksen ”todellisista arvoista” puhuttaessa teoksen hinta halutaan ohittaa. Teoksen hinnalla kilpailu koetaan sekin moukkamaiseksi naapurikilvoitteluksi, kuin ihmisillä jotka ostavat kalliiksi hinnoiteltuja, mutta massatuotettuja ”merkkituotteita”.


Todellisen vapautensa säilyttääkseen osa taiteesta on jo pitkään kieltäytynyt olemasta hinnoiteltava ja myytävä yksikkö. Tehdään aineettomia teoksia, prosesseja, käsitteellistä, hetkellistä. Rahan merkityksen kieltämisen jatkumossa tämän voisi ymmärtää myös äärimmäisimpänä elitisminä. Mutta tuo ihanne on myös helppo ymmärtää sosiaalisesti sitoutuneeksi taiteeksi – jo siksi, että sen rahoitus tulee julkisilta tai säätiöiden yleishyödyllisiltä järjestelmiltä.


Projekteissahan teoksen hinta pitää tietää etukäteen; kuten mesenaattien aikaan. Apurahakin on tällainen kaunis ajatus: yhteisö palkkaa sillä hinnalla taiteilijan tekemään merkityksiä vuoden ajaksi.

 

Pessi Rautio

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä