Tulosta sivuYksi teos, yleisiä kysymyksiä

Hannula-1
Postcards of War: Beirut – Place Rivoli

Yksi teos, yleisiä kysymyksiä

Kuva ja todellisuus


Kova kovempi kovin kysymys: kumpi oli ennen – kuva vai todellisuus? Ja miten ne vaikuttavat toinen toiseensa – kuva todellisuudesta ja todellisuus kuvassa?

Taiteilijapari Joana Hadjithomas & Khalil Joreige ovat omasta mielestään ennen kaikkea tarinankertojia. Tapa millä tarinat konkretisoituvat voi liikkua arkistomateriaalia uudelleen käyttävästä installaatiosta erittäinkin elokuvalliseen liikkuvan kuvan esitykseen. Kaikkea raamittaa ja rakentaa faktan ja fiktion vuoroveto, tietynlainen tarkasti harkittu tasapainottomuus sen välillä mikä voisi olla ja mikä taas todellakin oli.


Hadjithomasin & Joreigen (molemmat syntyneet vuonna 1969) tarinoiden sisältö on hyvin vahvasti kiinnittynyt siihen, mistä käsin he teoksiaan tekevät. Taustalla on raaka sisällissota heidän kotikaupungissaan Beirutissa. Faktat kertovat sen kestäneen pitkään, kovin pitkään, vuodesta 1975 aina vihdoinkin pitäneeseen tulitaukoon ja hauraaseen rauhaan vuonna 1990. Osallisina ja osaa ottavina eri uskonnolliset (kristityt ja muslimit), etniset (esim. druusit) ja poliittiset ryhmät (äärikonservatiiveista umpikommunisteihin) kuten myös naapurivaltiot. Ja tämä kaikki kulminoituneena Libanonin pääkaupunkiin, lomakohteeseen ja kulttuurikeskittymään, jota 1960-lopulla alettiin hyvillä mielin kutsua Lähi-idän Pariisiksi.


Mutta miten siis kertoa tarinaa todellisuudesta, joka on niin lähellä, niin törkeän tyly, että siihen on miltei mahdotonta saada riittävää etäisyyttä?

Pääsemme fiktion ytimeen. Hadjithomas & Joreige keksivät alter egon, paikallisen ammattivalokuvaajan nimeltään Abdallah Farah. Kyse on kolmiosaisesta projektista Wonder Beirut (1997–2006), jonka toisessa osassa keskitytään kaupungista otettuihin ja kaupungin mullistuksissa mukana eläviin postikortteihin. Postcards of War sarjaan kuuluu 18 korttia, joiden alkuperä – siis fiktiivinen mutta silti, niin no, todellisuusperäinen – vie meidät 1960-luvun lopun kaupungin kultaiseen aikaan.


Hannula2
Postcards of War: Modern Beirut – International Water Skiing Centre


Postikorttien luonteen mukaisesti niiden takana on tarkka selitys siitä, mitä ne kuvaavat. Listassa on kaupungin keskeiset paikat kuten Rivolin aukio (suora viittaus Pariisiin, huom.), rantabulevardi ja biitsit, moderni hotellikeskittymä, kansainvälinen vesihiihtostadion ja tietysti autenttiset, kansallispukuiset vettä kantavat, autuaasti hymyilevät naiset. Kaikki Farahin arkistoista, alkujaan erinomaisen suoraviivaisesti kaupalliseen turismitarkoitukseen otettuja idyllisiä ja varsin harmittomia kuvia. Harmittoman keveitä kunnes todellisuus tuli ja ohitti oikealta eikä viitsinyt edes vilkuttaa.


Vuosien kulussa postikortit kosmopoliittisesta ja ah, niin huippumodernilta tuoksuvasta Beirutista muuttuivat joksikin aivan muuksi. Ne muuttuivat nimensä mukaisesti dokumenteiksi sodasta, sen jäljistä, arvista ja vaikutuksista.


(Lue koko juttu Taide-lehdestä 2/17)

 

Joana Hadjithomas & Khalil Joreige, Two Suns in a Sunset, Haus der Kunst, München 28.10.2016 –12.2.2017

 

Mika Hannula

 

 

 

 

 

 

 

 


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä