Tulosta sivuKari Vehosalo - Tarvitaan enemmän pysähtymistä

-4
Young Adults III (isn’t it funny how your body works), öljy kankaalle, 180×142 cm.

Kari Vehosalo

Tarvitaan enemmän pysähtymistä

 

 

”On vaikea löytää kompromissia sen välillä, että pysyy uskollisena omalle johtotähdelleen, mutta säilyttää silti kyvyn haastaa itseään ja yleisöään sekä sanoa jotain todellista maailmasta”, toteaa Kari Vehosalo.


”Kuvan tekijä huomaa usein jääneensä vangiksi omaan hahmoonsa tai esitystapaansa. Taiteesta tulee silloin rituaali jota toistetaan unohtavasti.”

Olen kysynyt Vehosalolta hänen teostensa aiheista. Hänen maalauksissaan on usein ihmisiä pysähtyneissä, kuin sähköisiksi ladatuissa hetkissä. Mistä hän tietää, että on käsitellyt jonkin aiheen loppuun? Entä onko teemoja, joihin hän palaa työskentelyssään aina uudelleen?


”Jonkinlaisena punaisena lankana tuotannossani toistuu ihminen omassa kurimuksessaan. Ihminen on merkkinä luonnollisesti sellainen johon meillä on evoluution mittainen suhde. Se on siis toisin sanoen toimiva ja kiinnostava”, hän sanoo.

 

Kiireellä ei tule hyvää

Vehosalo työskentelee parin teoksen kanssa yhtä aikaa. Optimaalista kuitenkin olisi, jos hän saisi keskittyä yhteen kerrallaan. Syventyä, korjata, ajatella kriittisesti. Toisaalta tahti tuntuu monella tavalla sopivalta:

”Olen ollut onnekas, että minulla on ollut mahdollisuus tuottaa vain muutamia teoksia vuodessa. Tämä on toisaalta ollut taiteellinen strategia ja toisaalta käytännön pakko: hukumme jo nyt roskaan, mitään syytä ei ole itse olla osa tätä simulakrumista tuotantoa.”


Vaikka taiteilijalle asettuu ammattinsa kautta väkisin vaatimuksia tehdä uutta ja rakentaa näyttelyitä toisensa jälkeen, Vehosalo ei pidä taiteen tekemistä itsessään riittävänä syynä tuottaa teoksia.

”Tuottamisen itsensä takia ei ole mitään syytä jatkaa taidetta. Päinvastoin, tarvitaan enemmän pysähtymistä ja ajattelua ja vähemmän tekoja. Tämä pätee elämään, niin kuin taiteeseen”, hän sanoo.


-6
Young Adults I (with Holbein’s floating skull), öljy kankaalle, 200×150 cm.

Sukupolvia ja perinteitä

Vehosalo seuraa taiteen kenttää ja erityisesti nuoria taiteilijoita opetustehtäviensä kautta.


”On erittäin mielenkiintoista kuulla mitä itseäni nuoremmat ajattelevat, ja erityisesti peilata sitä vanhemman kaartin tekijöihin. Välillä syntyy merkillisiä ajatuksen ja teorian katkoja – uudelleen artikulointia – samojen vanhojen kysymysten piirissä. Toisinaan kaikki taas vaikuttaa toistuvan mystisen samankaltaisena, vaikka vuosissa mitattu väli ilmiöiden kesken olisi yli puoli vuosisataa. Ikään kuin mikään ei olisi muuttunut, vaikka maailma, arvot ja todellisuus ovat vaihtuneet täysin toisenlaisiksi taiteen tekemisen ympärillä.”

Nykymaalaustaiteen kenttää hän pitää hyvällä tavalla moninaisena ja hajanaisena. Kysymys siitä, minne hän itse kentällä sijoittuu, ei ole hänelle mielenkiintoinen.


”Sen sijaan kysymys kuinka luoda semioottista motivoituneisuutta kuviin on asia aivan erikseen”, hän kommentoi.


Maalaustaide on välillä muodissa ja välillä ei. Vehosalo uskoo, että maalaus säilyttää kiinnostavuutensa myös silloin kun muodissa on jotakin muuta:

”Maalaustaide on luonnollisista syistä ollut kauan vahvasti edustettuna Suomessa, joten meillä on siinä pitkä perinne, sekä pitkiä ja hienoja systemaattisia uran kaaria eri tekijöiden toimesta. Yhtä luonnollisesti kiinnostus maalaustaidetta kohtaan vähenee jatkuvasti. Varmasti kuitenkin jonkinlainen mielenkiinto taktiiliin tekemiseen säilyy silti aina.”

 

Ihmettelyn työkalu

Entä tarkoitus? Ajatteletko koskaan taiteen tai erityisesti oman taiteesi tarkoitusta?


”En ajattele että taiteella olisi mitään itseohjautuvaa kohtaloa. Että se kehittyisi suuntaan tai toiseen, ja että historiallinen hetki paljastaisi sen suuruuden. Minulle taide on työkalu, ja työkalut ovat olemassa vain tarkoitusta varten. Sitten kun elämässä ei ole enää mitään ihmeteltävää, ei ole myöskään tarvetta taiteelle. Luonnollisesti tällaista hetkeä ei ole tulossa”, hän sanoo.


”Mutta on tunnustettava, että taide tuntuu tuottavan enemmän tiedon epäjatkuvuutta kuin jatkuvuutta. Siinä mielessä viestimisen välineenä se on haastava, ja hyvä niin.”


Palataan konkreettiseen maalaukseen, hahmottumassa olevaan ideaan. Missä vaiheessa voit näyttää työn alla olevaa teosta muille?


”Kaikissa vaiheissa. Aina on mahdollisuus, että joku itsesi ulkopuolinen voi paljastaa sinulle jotain oleellista siitä mitä teet.”


Raisa Jäntti


(Lue lisää maalarihaastatteluita Taide-lehdestä 2/2018)



Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä