Tulosta sivuPääkirjoitus

Ajan lyhyt henki

 

Münsterin keskikokoisessa kaupungissa Saksassa on järjestetty jo vuodesta 1977 lähtien joka kymmenes vuosi taidetapahtuma, joka esittelee eri paikoissa ympäri kaupunkia kuvanveiston uusia suuntauksia. Vaikka tapahtuman kuraattori, Kasper König on – käsittämätöntä kyllä –  pysynyt samana kaikki nämä neljä vuosikymmentä ja viisi näyttelyä, niin nykykuvanveisto on muuttunut. Tänä päivänä valtaosa teoksista alkaa olla jo ihan jotakin muuta kuin paikoilleen vankasti jääviä veistoskappaleita; on videota, tapahtumaa, väliaikaisia elementtejä, tekstiä, tiloja ja tilanteita.


Veistos ei ole enää pysyvyyttä julistava kappale, eikä oikein halua julistaa mitään muutakaan kovin pitkäaikaisesti. Taide ylipäätään myös yhä useammin reagoi uutisiin, kohuihin ja poliittisiin tilanteisiin kuin julistaa maailmankuvia.

Kenties pysyviä arvoja julistavalla taiteella on nykypäivän näkökulmasta katsottuna huono kaiku osaltaan sitäkin perua, että uskonnollinen taide – myös uskonpuhdistuksen jälkeinen – oli monesti propagandistista, valta-asemia perustelemaan pyrkivää ja opettavaista. Tällaisesta taiteesta kerrotaan tässä lehdessä Lutherin juhlavuoden näyttelyiden kautta.


Taideteoksen eräs syvin peruspiirre tuntuukin nyt yhä useammin olevan se, että teokset – tai ”projektit” – muistuttavat omasta väliaikaisuudestaan, hetkellisyydestään.


Perinteisesti myös kesänäyttelyissä, kuten koko suomalaisessa kesässäkin, on kukkeimmillaankin aina tietty ohimenevän tapahtuman tuntu. Vaihtuvat näyttelyt kun alkavat olla meille kaikillekin olla oleellisimpia taideteoksen tarkastelukokemuksia. Museon säilyttävyys, aikajänne, puuttuu tästä kokemuksesta. Suurin osa näkemistämme teoksista jää vain muiston tasolle.


Toisinaan lopun ja katoavuuden tunne nousee keskeiseksi kokonaisessa näyttelykokemuksessa, kuten viime kesänä Mäntyharjulla koskettaneessa näyttelyssä Katajainen kansa, joka oli koottu purkamistaan vielä tämän kesän ajan odottaneeseen tyhjään asuinkerrostaloon. Toinen, ympäristöön sijoittuva veistotapahtuma Lapin Oranki Art kertoo ajallisuudesta omalla tavallaan. Siellä teokset jäävät metsään, luonnon huomaan ja sen lopulta peittämiksi.


Taide ja taiteilijat kertovat aina, ehkä huomaamattaankin, jotakin oleellista ajan syvistä virtauksista. Onkohan siis tämän hetken suurin tarina – maailmankuva – sitten jotakin sellaista, että koska tämä hetki on aika pian jo ohi, me emme tarkoita mitään lopullista, sillä kohtahan tulee toinen hetki – jolloin kaikki on varmaankin ihan toisin.

 

Pessi Rautio


Poutapilvi web design - P4 - julkaisujärjestelmä