Noora Nio-Juss, Kahden katseen välissä, TM-galleria, Helsinki, 8.1.-1.2.
Noora Nio-Jussin näyttely Kahden katseen välissä raottaa näkymää esiripun taakse. Katsoja asetetaan ikkunalle, intiimien, jopa yksityisten hetkien keskelle: ihmissuhteisiin, läsnäolon kerroksiin ja ihmisen suhteeseen ympäröivään maailmaan. Näyttely vakuuttaa herkällä ihmisläheisellä tematiikallaan, mutta yllättää tekniikoillaan.
Näyttelykokonaisuus jakautuu kahtia: toisella puolella tilaa ovat maalaukset, toisella Nio-Jussin viimeaikaisesta tuotannosta tutut puupiirrokset. Tematiikka rakentuu vastinpareista, kuten ulko- ja sisätiloista, unesta ja valveesta, yksin- ja yhdessäolosta. Sama kahtiajakoisuus jatkuu myös näyttelytilaan, jossa eri tekniikoilla luodut teokset asettuvat dialogiin ja muodostavat toisilleen vastinpareja.
Noora Nio-Juss, Silmänräpäyksessä II, puupiirros gambi-paperille, 1/1, 2025, 140 x 100 cm.
Teosten keskiöön nousee ikkuna: milloin katsoja asetetaan sen taakse, kurkistamaan sisään tai sälekaihtimien välistä, kuten Silmänräpäyksessä I ja II -teoksissa. Toisinaan katsotaan verhojen läpi, jolloin teos paljastaa sen, mitä tapahtuu muulta maailmalta piilossa. Toisinaan taas teos itse toimii ikkunana taiteilijan maailmaan, kuten Katselen maailman menoa II -teoksessa. Siinä rajauksen ulkopuolelta tuleva käsi pitelee maalipalettia, ja taustalla nähdään harmaan sininen maisema, josta vain pieni osa on saanut punaisen, keltaisen ja vihreän värityksen. Värit tuntuvat vihjaavan katsojalle taiteilijan roolista, kuinka taiteilija tekee näkyväksi pienen, valikoidun fragmentin omasta maailmastaan.
Kohtaamisia II -teos herättää mielleyhtymiä tunteisiin ja siihen, miten kannamme mukanamme palasia kaikista kohtaamistamme ihmisistä. Karikatyyriset sinisen, liilan ja vihreän värittämät hahmot asettuvat rytmikkääksi rivistöksi vasten kirkasta, kiiltävää ja verhomaista taustaa. Teosta kehystävä läpikuultava verho on omiaan vahvistamaan tunnetta yksityisyydestä ja paljastumisesta, ikään kuin teos toisi näkyville jotain muulta maailmalta kätkettyä yksityistä, kuten myös Lähiön syleily II -teoksessa, jonka taustasta voi erottaa sälekaihtimien rytmin. Teoksen hahmojen asentojen jähmeys ja geometrinen pelkistys tekevät niistä pidäteltyjä ja luovat teokseen hienovaraista eksistentiaalista virettä: jokainen hahmo on yksin, mutta silti osa laajempaa jatkumoa, suhteessa muihin hahmoihin.
Noora Nio-Juss, Lähiön syleily II, puupiirros gambi-paperille, 1/1, 2025, 140 x 100 cm.
Ohuelle gambi-paperille tehdyissä puupiirroksissa itse materiaali ottaa aktiivisen roolin teoksen viestin välittäjänä, alleviivaten teoksiin kaiverrettujen hetkien haurautta paperin omalla hauraudellaan. Tätä ohikiitävien hetkien herkkyyttä vahvistaa myös se, että teoksia ei ole kehystetty, vaan ne roikkuvat kaikessa hentoudessaan gallerian seinällä. Maalauksen ja puugrafiikan jännitteinen suhde tuo esiin tekniikan vaikutuksia teoksen vastaanottamiseen: puupiirrokset tuntuvat tuovan kokonaisuuteen riisuttua rauhallisuutta ja läsnäoloa, joka kenties kumpuaa myös puupiirrosgrafiikan hitaasta valmistusprosessista.
Nio-Jussin näyttely kiehtoo riisutulla kuvakielellään ja vakuuttaa tekniikallaan. Teoksista kumpuaa aito läsnäolo, ja näyttelykokonaisuus toimii ennen kaikkea kokemuksena, joka kutsuu asettumaan teosten äärelle tuntemaan. Puupiirrokset onnistuvat olemaan samaan aikaan herkkiä ja nostalgisesti latautuneita. Näyttelystä jäävät kuitenkin päällimmäisenä mieleen päätyseinällä olevat Sukellus I ja Sukellus II -teokset, jotka poikkeavat muotokielellään muista ja kruunaavat kokonaisuuden. Vihreä Sukellus I muistuttaa matissemaisesta vahvasta yksinkertaistuksesta ja värinkäytöstä, kun taas Sukellus II tuntuu avaavan uudenlaista muotokieltä – ja herättää kysymyksen, josko tätä tullaan näkemään Nio-Jussilta tulevaisuudessa enemmänkin.
Noora Nio-Juss, Sukellus II, puupiirros wenzhou-paperille, 1/17, 2025, 150 x 100 cm.
Vanessa Uhlbäck, taidehistorian opiskelija ja satunnainen taidekriitikko