Viime vuosina on alkanut tuntua, että näyttelykäynti on yhä useammin kuin poplevyä kuuntelisi. Taideinstituutiot vaikuttavat tavoittelevan onnistuneiden albumeiden pirskahtelevaa koherenssia: isoja, selkeitä aiheita, draaman kaarta, näyttävää tuotantoa ja mahdollisimman hitikkäitä yksittäisteoksia. Kaiken pitäisi olla All Killer No Filler, kuten kanadalainen pop-punk-yhtye Sum 41 julisti debyyttialbuminsa nimessä neljännesvuosisata sitten.
Ristiriitaista kyllä, moiset strategiat ovat johtaneet siihen, että olen katsojana alkanut aistia herkemmin juuri niin kutsutut fillerit (esimerkiksi Ateneumin viimesyksyisessä Gallen-Kallela, Klimt & Wien -näyttelyssä muutamia merkittäviä ulkomailta lainaksi saatuja maalauksia ympäröivät lähinnä höttöiset täyteteokset).
Toisinaan filleritutka aktivoituu odottamattoman nopeasti. Näin käy, kun kierrän Taidehalli Kohtan The art of -ryhmänäyttelyä.
Sumuisesti nimetyssä kokonaisuudessa on vahvasti hätäratkaisun tuntua. Kuraattoreita on peräti kolme – Kohtan toiminnanjohtajan Anders Kreugerin lisäksi näyttelyä ovat olleet tekemässä arkkitehtuuriin erikoistuneet Markus Lähteenmäki ja Mika Savela, mutta kokkien määrän sijaan ongelma on, että annos maistuu kiireessä kasatulta, raa’altakin.
Toisin kuin muualla alkaa olla tapana, Kohta ei ole pilannut näyttelynsä teemaa minkäänlaisilla yrityksillä olla kansanomainen. The Art Of -nimi viittaa kuraattorien laatimaan ”keskeneräiseen ja potentiaalisesti loputtomaan” lauseiden listaan: The art of making space/ coming home/ what we find things to use/ inner worlds/ memory maps/ twisting shape/ building form. Näyttelytekstissä englanninkielistä rimpsua kutsutaan ”käsitegeneraattoriksi”, mikä on monimutkainen tapa ilmaista, että lauseet voivat mahdollisesti korreloida esillä olevien teosten aiheiden ja tunnelmien kanssa. Varsinainen ydin on rakennettu ympäristö ja erilaisten tilojen olemus.
Esillä olevat Henrietta Lehtosen, Hedy Leungin, Eglė Ridikaitėn ja L’Esprit de l’Escalier -projektiryhmän työt yhdistyvät erikseen katsottuina loogisesti kuraattorien arkkitehtoniseen teemaan. Niiden keskinäinen vuorovaikutus jää kuitenkin miltei olemattomaksi, mikä selittää osittain näyttelyn viimeistelemättömän vaikutelman.
Eglė Ridikaitė: Floor of the Great Synagogue of Vilnius, Thinking about You, 2025–26
Vaikuttavin osuus sattuu olemaan kokonaisuuden perinteisin. Liettualaisen Ridikaitėn kolme valtavaa maalausta esittävät Vilnan suuren synagogan lattiaa luonnollisessa koossaan ja ovat yksinkertaisuudessaan sähköistäviä kuvauksia Euroopan viime vuosisadan historian kerrostumista. Floor of the Great Synagogue of Vilnius (2024–26) on varteenotettava muistutus kaksiulotteisen kuvapinnan mahdollisuuksista.
Omaleimaisella sapluunatekniikalla pingottamattomalle kankaalle toteutettu triptyykki tuo mieleeni välittömästi Alfred Döblinin matkakertomuksen Reise in Polen vuodelta 1926. Berlin Alexanderplatz -romaanista ensisijaisesti tunnetun kirjailijan dokumentaarinen teos käsittelee Itä-Euroopan juutalaisten elinolosuhteita, muun muassa Vilnassa. ”Täällä näyttää olevan hyvin suuri tai hyvin rohkea juutalaisväestö”, Döblin toteaa saavuttuaan kaupunkiin. Ridikaitėn triptyykki luo sillan tähän sadan vuoden takaiseen todellisuuteen. Hillityn ja toteavan figuratiivisen ilmaisun ansiosta teokset eivät kuitenkaan tunnu leimaavilta, banaaleilta ja amerikkalaisella tavalla itkuisilta kuin holokaustia sivuavalla taiteella on usein vaarana. Suru niin nykymaailman tilanteesta kuin taiteilijan henkilökohtaisista menetyksistä on sen sijaan vahvasti läsnä.
Varmaotteisten maalausten rinnalla Hedy Leungin Kohtaa ympäröivältä Teurastamon alueelta löydetyistä esineistä ja kasveista koostuva installaatio jättää hieman ohuen vaikutelman. Materiaalit eivät yllätä: kukat, puiset kuormalavat ja pahvilaatikot tuntuvat vähän liiankin tutuilta elementeiltä. Olen nähnyt saman teoksen useasti aiemminkin. Mittasuhteissa on kuitenkin eleganssia, ja installaatio tuoksuu kauniisti loppukesän heiniltä. Jossain muualla sen voisi kuvitella toimivan, mutta Kohtassa sen viereen on pystytetty L’Esprit de l’Escalier -ryhmän arkistoinstallaatio. Publications on coolin näköinen mutta turhan esoteerinen esittely siisteistä esineistä ja kollektiivin nimettöminä pysyvien jäsenten projekteista, joihin lukeutuu teokseen kootuista esineistä päätellen Helsingissä sijaitseva Kulttuurisauna. Lähinnä vihkiytyneille suunnattu arkisto edustaa puhdasta IYKYK-asennetta: if you know, you know. Epämääräinen kokoelma ei keskustele näyttelyn muiden teosten kanssa, vaan tuntuu irralliselta, ikään kuin tilaan olisi tarvittu jotain lisätäytettä.
L’Esprit de l’Escalierin arkistoinstallaatio.
Kohtan pienestä tilasta löytyy Henrietta Lehtosen lapsuuden majaa mukailema installaatio Nest (reconstruction of a nest I wanted to build 6 years old) (2026). Se nostaa sympaattisella tavalla esille leikin ja vakavuuden välisen symbioosin. Päätös sijoittaa teos ikään kuin oman majansa sisään on perusteltu, mutta dramaattinen eristys alleviivaa näyttelyn epäyhtenäisyyttä.
Hajanaisen kokonaisuuden teokset eivät tue toisiaan, mutta erinomaistakin näyttelyyn mahtuu. Kohtan näyttelykalenterissa The Art Of tuntuu filleriltä, jossa on onneksi hieman killeriä.
The Art Of. Taidehalli Kohta, Helsinki. 6.8.–4.10.2026
Kuvat: Jussi Tiainen