Eroon epäselvyydestä. Yksi taiteen suuria ongelmia aikanamme on, että ihmiset eivät oikein ymmärrä sitä. Katsoja saattaa olla teoksen äärellä hämmästynyt, turhautunut tai aivan kaikkein pahimmassa tapauksessa jopa kyllästynyt. Se ei lupaa hyvää taiteen yhteiskunnalliselle merkittävyydelle. Taiteilijan on pohdittava tarkkaan, mikä hänen viestinsä on. Hänen tulee kyetä ilmaisemaan tämä viesti sellaisella tavalla, että vastaanottaja pystyy jakojäännöksettömästi sen ymmärtämään ja sisäistämään. Vasta silloin voidaan sanoa, että taidekokemuksesta on tullut merkityksellinen.
Eroon yksityisajattelusta. Taiteilija erehtyy usein luulemaan että hänen syvästi henkilökohtaiset asiansa olisivat merkityksellisiä myös muille. Taiteen historia itsessään on jo osoitus siitä, että yksityisajattelu on marginaalista. Taidehan on aina perustunut kopiointiin ja jäljittelyyn. On totta, että esimerkiksi surrealismin kaltaiset suuntaukset ovat alkujaan syntyneet yksityisajattelun piirissä, mutta niiden vaikuttavuus on varsinaisesti alkanut vasta sitten kuin on voitu puhua taidesuuntauksesta nimeltä surrealismi. Taiteen voima on suuntauksissa ja suurissa virroissa, ja niinpä taiteilijan on syytä valita jokin jo olemassaoleva virta, ja tehdä teoksensa siihen.
Eroon poliittisuudesta. Järkevä taide on aina epäpoliittista. Taiteen avulla ei nimittäin pysty muuttamaan maailmaa. Sen on moni huomannut, joten miksi edes yrittää. Tökeröintä on tietysti julistaa puoluepoliittisia sisältöjä taiteessaan, eikä sitä sitten 1970-luvun ole niin kauheasti yritettykään. Taidetta vaivaa useimmiten kuitenkin salakavalasti kätketty poliittisuus, jonka tarkempi merkitys jää usein taiteilijalle itselleenkin hämäräksi. Katsojalle saattaa siitä tulla kiusaantunut olo, kun hän ei tunnista teoksesta omia poliittisia preferenssejään. Puhtaan visuaalisuuden alueella pysytteleminen ratkaisee tämän ongelman.
Eroon seksuaalisuudesta. Taiteeseen pyritään toisinaan, useinkin, tuomaan sisältöjä, jotka poikkeavat valtavirran seksuaalikulttuurista. Tämä johtaa koko taiteen alan maineen kannalta ongelmallisiin tilanteisiin, ja vaarana on, että esimerkiksi taidelaitokset joutuvat tällaista taidetta esittäessään keskelle kohuja, jotka pahimmassa tapauksessa jopa uhkaavat taidelaitosten resursointia ja toimintamahdollisuuksia. Siksi seksuaalisuuden esittämisen tulee aina olla sellaisella tavalla sopivaa, ettei kohuja aiheudu. Sujuvinta olisi, jos kysymys seksuaalisuudesta sivuutettaisiin taiteessa kokonaan.
Kohti vaikuttavuutta. Vaikuttavuus on sitä, että yhteiskunnassa tapahtuu kohahdus teosten äärellä. Vaikuttavuutta ei ole se, että yksi yksittäinen yleisön edustaja pysähtyy teoksen äärelle ja kokee syvästi jotain, mitä hän ei oikein kykene määrittelemään. Vaikuttavuus on jonoja näyttelytilan ulkopuolella, pöhinää sosiaalisessa mediassa ja vipinää kaupallisten yhteistyökumppanien kassavirrassa.
Kohti reilua kaupankäyntiä. Sen sijaan, että taiteen ensimyynnin hintaa pumpataan ylös keinotekoisilla järjestelyillä, taiteen arvon pitäisi syntyä avoimesti markkinoilla. Jos vuoden työn vaativan öljymaalauksen hinta globaaleilla markkinoilla on 15 euroa niin sitten se on. Tällöin ainakin ostaja voi luottaa siihen, ettei teoksen arvo romahda heti kun se on kannettu kotiin. Tämä lisää luottamusta.
Kohti läpinäkyvyyttä. Elintarvikkeilla edellytetään olevan tuoteselosteet. Taiteen alalla on samaan tarkoitukseen käytetty CV:tä ja laajemmin portfoliota. Niissä ei kuitenkaan lue, kuinka paljon esimerkiksi lyijyä tai kadmiumia teoksissa on. Samoin suolaisuuden määrä, myös sisällöllisesti, olisi kyettävä määrittelemään ja tarvittaessa todentamaan.