Mia Damberg, A Last Declaration of Love, My Beloved.
16.1.–9.3.2024, Pietarsaaren museo. Tempus-galleria.
Lattialla sorvatuilla jaloilla seisovia tötteröpäisiä torsoja ja seinästä työntyviä omakuvia ja hevosenkavioita: häntäjouhia ja valjaita riippumassa katosta; valokuvissa hevosenkallo, koiranvaljaita ja pylväiden päällä istuva ja makaava taiteilija. Tässä olivat ensivaikutelmat vaasalaisen Mia Dambergin (s. 1958) maaliskuun alkupuolella päättyneessä vähin äänin taidegalleriaksi muuttuneessa autokorjaamossa Pietarsaaren museon vieressä.
Tämä oli näyttely, jonka tapaista en muista urani aikana koskaan nähneeni. Yhteisenä nimittäjänä teoksille ovat taiteilijan kokemat lapsuudenmuistot, niin hyvässä kuin pahassakin. Mukana Anne-Maj Salinin kuratoimassa näyttelyssä oli myös teemaan sopivia valokuvia aiemmilta vuosilta. Inspiraationa veistosten, installaatioiden ja näyttelyn nimiteoksen A Last Declaration of Love, My Beloved -videon tekemiseen on taiteilijan kertoman mukaan toiminut 7-vuotiaan lapsenlapsen aloittama ratsastusharrastus. Tapahtuma herätti henkiin Uudessakaarlepyyssä lapsuutensa viettäneen Mia Dambergin lapsuuden muistot yksinäisyyden, ulkopuolisuuden ja syrjäytyneisyyden tunteista, jotka pahenivat entisestään isän kuoltua Mian ollessa teini-ikäinen.
Absentia, My Dearest, 2019. Kuva: Peter Rosvik.