Joulukuussa yhdeksän taiteilijaa sai Suomi-palkinnon. Heistä ainoa kuvataiteilija, Iiu Susiraja on nyt monien ulkomaisten näyttelyidensä jälkeen kotikulmillaan, Turun taidemuseossa.
Rakentamalla outoja tilanteita, hassuttelemalla, hän tuottaa häiritsevästi hämmentävän tilanteen katsojillekin. Susiraja koskettelee kuvissaan ja videoissaan kehoaan tutuilla esineillä oudosti. Susiraja suorastaan tuhoaa poseeraamisen, oman itsen edullisesti esittämisen, somekuvan ja ehkä pornokuvankin käytännöt. Kuvissa häiritsevimmän, kenties jopa pelottavimman, vaikutelman luo Susirajan täysin ilmeetön tuijotus, katse. Hän ei hymyile edes hassutellessaan. On kuin Susiraja toimisi konemaisen tahdottomasti. Katsojana saan pohdittavakseni, miksi minun on niin vaikea katsoa tätä, mikä mekanismi odotukset lopulta minunkin kehooni laittaa. Itselleni tuli mieleen myös, miksi yleisesti odotettu hymyily valokuvissa on ollut minulle niin vaikeaa, ikään kuin juuri tuo kuvassa hymyily tuntuisi konemaiselta.
Susirajaa on luontevaa luonnehtia rohkeaksi, studiorohkeahan hän on. Ehkäpä juuri nuo absurdit aktit ovat se suoja, jolla avulla hän tulee kuvassa ’itsenään’ julkisesti ilmi. Sekin kertoo juuri siitä, kuinka vahvasti vasta kuvassa kaikille näkyväksi tuleminen on nykyään koko ihmisen olemista määrittävä käytäntö. Mutta, kuten Susiraja näyttää, kuvasta, voi rakentaa suojaisan, turvallisenkin tilan, jossa on mahdollista olla rohkea, julkinen, julkea, kehtaaja.
Mutta Suomen valokuvataiteen museossa Hayley Morris-Cafiero oli kuvasarjassaan Wait Watchers melkein vieläkin rohkeampi, palkästään näyttämällä oman itsensä kuvattuna julkisessa tilassa, kadulla, ihmisten keskuudessa. Koska Morris-Cafierokaan ei ole tuon kaikkia meitä yhä jotenkin hallitsevan kehoideaalin mukainen, niin jo hänen olemassaolonsa näyttää kuvien mukaan riittävän siihen, että ihmiset tuijottavat, vilkaisevat, toljottavat, hämmentyvät, tai ovat jopa näkyvästi ivallisia ainakin silloin kun olettavat, että Morris-Cafiero ei huomaa. Nuo sisäistetyn kehoarvoasteikon osoittamisen eleet ovat loputtomuudessaan puistattavia – ikään kuin ihmiset eivät voisi niille mitään.
Haley Morris-Cafiero, sarjasta Wait Watchers, 2010.