Kansainvälisessä taidemaailmassa on kaksi osaa, joilla ei ole juuri mitään tekemistä toistensa kanssa. Huipulla niissä ovat aivan eri taiteilijat.
Tähän tulokseen tuli huutokauppa- ja uutissivusto Artnet viimevuotisessa selvityksessään. Biennaalien, triennaalien ja muiden toistuvien taidetapahtumien osan taidemaailmasta Artnet nimitti Biennaalimaailmaksi. Toisen osan, Taidemarkkinamaailman, muodostavat taidehuutokaupat ja -messut sekä megagalleriat.
Toisessa käyttövoimana on raha ja toisessa toivottavasti sisältö ja merkitys, kuvasi maailmojen eroa viimevuotisen Venetsian biennaalin kuraattori Cecilia Alemani Artnetin haastattelussa.
Artnet valitsi runsaat 200 toistuvaa taidetapahtumaa ja listasi, ketkä taiteilijat ovat viimeisen viiden vuoden aikana olleet niissä useimmin mukana.
Listan kärjessä ovat thaimaalainen Korakrit Arunanondchai ja sveitsiläinen Uriel Orlow, molemmat mukana 14:ssa tapahtumassa. Seuraavaksi eniten olivat olleet esillä Beirutissa työskentelevä Lawrence Abu Hamdan (13 tapahtumaa) sekä tanskalainen kollektiivi Superflex ja vietnamilainen Tuan Andrew Nguyen, molemmat osallistuneet 11:een taidetapahtumaan.
Japanilainen, Berliinissä työskentelevä Chiharu Shiota oli myös mukana 11:ssa toistuvassa tapahtumassa. Shiotan lankalabyrintti-installaatio Äärirajoilla oli Espoon Emman viime vuoden yleisövetonauloja.
Artnetin selvitykseen kuului myös Helsinki Biennaali. Siitä muistetaan puolalais-saksalainen Alicja Kwade, jonka kivi- ja kivipalloteokset siirrettiin pysyvästi Helsingin Kalasatamaan. Artnetin listauksessa Kwade oli mukana kahdeksassa tapahtumassa
Biennaalimaailman taiteilijoista monet ovat syntyneet maissa, joita nykyään kutsutaan yleisnimellä ”globaali etelä”. Suuri osa heistä kuitenkin työskentelee globaalin pohjoisen tunnetuissa taidekeskuksissa, Berliinissä, Lontoossa ja New Yorkissa. Taiteilijoiden teemat ovat usein laaja-alaisesti tulkittuna poliittisia tai yhteiskunnallisia: ympäristö, sukupuoli, kolonialismin perintö. Yleisiä taidemuotoja ovat video ja filmi sekä installaatio, maalaukset ovat harvinaisempia.
Taidemarkkinamaailmassa tilanne on aivan toinen. Markkinoiden tämänhetkisten lemmikkien töitä leimaavat maalausten ja veistosten figuratiivisuus sekä sarjakuvien tai aikaisempien tyylisuuntien pikkunäppärät toisinnot. Esimerkiksi KAWSia, Flora Yukhnovichia tai Anna Weyantia ei näy biennaalitaiteilijoiden listalla. Markkinataiteessa ei näy yhteiskunnallista sisältöä eikä paljon videoita eikä installaatioitakaan.
Jenna Sutela, I Magma, 2019, Kiasman Ars-22 -näyttelyssä, Kuvat: Kansallisgalleria/ Pirje Mykkänen
Artnet otti listalleen taiteilijat, jotka olivat osallistuneet kahteen tai useampaan taidetapahtumaan. Listalle löytyi kaikkiaan 1 599 taiteilijaa. Heistä suurin osa oli ollut mukana juuri kahdessa tapahtumassa.
Suomalaisia taiteilijoita tai kollektiiveja listalla on 15, heistäkin suurin osa esillä kahdessa tapahtumassa: Eija-Liisa Ahtila, Honkasalo-Niemi-Virtanen, Sasha Huber, IC-98, Jussi Kivi, Tuomas A. Laitinen, Museum Of Nonhumanity (Terike Haapoja ja Laura Gustafsson), Outi Pieski, Jani Ruscica, Pia Sirén, Pilvi Takala ja Maaria Wirkkala. Hans Rosenström oli osallistunut kolmeen taidetapahtumaan ja brittiläis-suomalainen säveltäjä ja taiteilija Hanna Tuulikki viiteen.
Jenna Sutela oli osallistunut seitsemään biennaaliin Artnetin listalla: Momentum Biennial 2017, Athens Biennale 2018, Liverpool Biennial 2021, October Salon/Belgrade Biennale 2021, Shanghai Biennale 2021, Sydney Biennale 2022 ja Biennale Warszawa 2022.
Berliinissä työskentelevä Sutela lukee listaa suorastaan hieman hämmästyneenä: ”Tämä on tullut vähän kuin varkain. Viime vuosina on tapahtunut paljon, mutta itse olin vain Berliinissä, kun matkailu oli koronan takia vaikeaa.”
Loppuvuodesta 2019 Tukholman Moderna Museetin ryhmänäyttelyn ja lontoolaisen Serpentine gallerian kanssa yhteistyössä toteutettu I Magma -teos toi Sutelalle enemmän kansainvälistä julkisuutta. Hippiaikojen laavalampuista muistuttavissa päänmuotoisissa lasikuvuissa värillinen laava kuplii alati muuntuvissa ja kiehtovissa muodoissa. Mobiilisovelluksessa katsoja näkee laavan liikkeisiin perustuvia koneälyoraakkelin ennustuksia tulevasta.
”Tein lasikuvut oman pääni mallin mukaan. Teos on siis tavallaan neuroplastinen omakuvani”, Sutela kertoo.
Sutelan käsittelee monissa teoksissaan ihmisen ja teknologian suhdetta, usein mukana on myös mikrobiologiaa. ”Olen ollut sci-fi-fani nuoresta asti. Olen työskennellyt jo vuosia limasienen kanssa, jota on joskus sanottu biologiseksi tietokoneeksi. Siitä tuli suosittu aihe taiteessa ja myös tietojenkäsittelytieteessä. Käsittelin ajoissa teemoja, jotka ovat nyt tulleet kartalle.”
Vaikka kansainvälisiin näyttelyihin osallistumisia on ollut paljon, niin Jenna Sutela toimii edelleen ilman galleriaa: ”Joitakin keskusteluja on ollut, mutta toistaiseksi ei ole löytynyt täydellisesti sopivaa osapuolta.”
Suomessa Sutelan töitä on viimeksi ollut esillä EMMAn Nykyaikaa etsimässä -näyttelyssä sekä Kiasman Ars-22:ssa. Ensi kesänä Jenna Sutela on mukana Helsinki Biennaalissa.