Aapo Huhta, Gravity, Galleria Heino, 5.8.-27.8.2023
Anonyymit ihmishahmot, unenomaisen vieraat tilavaikutelmat ja kehollisten vääristymien tuottaminen kokeellisilla kehitysmenetelmillä ovat välähdelleet valokuvataiteilija Aapo Huhdan tuotannossa. Galleria Heinossa elokuussa nähdyn Gravity-näyttelyn sekä sen yhteydessä julkaistun samannimisen kirjan kuvissa näiden teemojen voi sanoa kristallisoituneen negatiivisiin tiloihin eksyneiden, kieroon pakotettujen ihmiskasaumien kavalkadiksi.
Huhdan kuvat eivät ole koskaan olleet erityisen kepeitä, mutta Gravity nosti synkkyyskerrointa limbomaisella syöveriydellään.
Näyttelyn ja kirjan nimellä on eksistentiaalinen merkityksensä siinä, miten Huhta ajattelee ihmisen henkisen kehityksen olevan jatkuvan nousun sijaan altis jonkinlaiselle elämän painovoimalle. Samalla se viittaa alkuperäisten kuvien ottotapaan, siihen, miten Huhta on tallentanut mallinsa kesken trampoliinilta ponnistetun ilmalennon. Kuulen kokonaisuudessa kaiun Freudin väitteestä, että ahdistus on ainoa illuusioton tunne: ylös päästäkseen täytyy ponnistella, alas tullaan ihan itsestään.
Eikä ponnistelukaan aina riitä. Mediatilassa pyörineessä, liki yhdeksänminuuttisessa In Limbo -videoteoksessa buto-tanssija Ken Main esittämä ihmisen kaiku kurottelee anovasti ylöspäin, mutta on tuomittu istuvaan kyvyttömyyteensä kuin avaruuteen karannut, maailman unohtama signaali. Hahmon rimpuilu ja häilyntä tuntuvat koko kehossa, joka muistaa painajaisista tutun ruumiillisen kyvyttömyyden. Huhdan teokseen säveltämä, hyönteismäisesti dronettava musiikki täytti tilan kuin ei-toivottu yö.
Aapo Huhta, Figure # 71, 2022, pigmenttivedos, 135 x 180 cm.