Saksa on kansakunnan historian tilinteon ja uudelleenarvioinnin mallimaa. Tätä mieltä oli Saksassa toimiva amerikanjuutalainen filosofi Susan Neiman vielä muutama vuosi sitten. Mutta ei ole enää.
Neiman kirjoitti lokakuun New York Review of Books -lehdessä, kuinka Saksassa päättäväisyys juuria antisemitismi on muuttunut valppaudesta hysteriaksi. Siitä on tullut Yhdysvaltojen Mccarthyismin tapainen vaino, joka uhkaa kuristaa Saksan rikasta kulttuurielämää. Artikkelin otsikkona oli Historian tilinteko riistäytyi hallitsemattomaksi (Historical Reckoning Gone Haywire).
Hamasin terrorihyökkäys ja Israelin massiiviset Gazan pommitukset ovat tehneet Israelin ja Palestiinan konfliktiin kietoutuneesta antisemitismistä entistäkin aremman asian Saksassa. Kielteisiä seurauksia varoen kulttuurilaitokset ovat peruuttaneet hyvin herkästi tapahtumia: Frankfurtin kirjamessut siirsi palestiinalaisen kirjailijan Adania Shiblin palkitsemisen toistaiseksi määrittelemättömään ajankohtaan; Saarlandin museo peruutti juutalais-eteläafrikkalaisen Candice Breitzin videoteoksen esityksen; esseniläinen Folkwang-museo lopetti yhteistyön haitilaisen kuraattorin Anaïs Duplanin kanssa; Mannheimin, Ludwigshafenin ja Heidelbergin kaupungit peruuttivat yhteisen Biennale für aktuelle Fotografie -näyttelyn, jonka yksi kuraattori oli bangladeshiläinen kuvajournalisti Shahidul Alam. Julkisuuteen tulleita tapauksia on kymmenittäin.
Raouf Al Ajouri, Muurin takana, 2021