Pysähdyin syyskuussa Anna Retulaisen Perhospuutarha-näyttelyn äärelle. Helsinki Contemporaryssa esillä olleet teokset kuvasivat kukkaloistoa lähietäisyydeltä: pian terälehtensä pudottavat tulppaanit ja auringonkukat pitivät maalauskankaalla kiinni loppukesän lämmössä syvenevistä väreistä.
Retulaisen maalaukset vihjaavat, että niissä ei ole kyse pelkästään puutarhakuvaston visuaalisesta tallentamisesta. Teosnimet – kuten Ensi vuoden puutarhasuunnitelma (auringonkukat) – paljastavat, että maalatessaan Retulainen myös luonnostelee tulevia istutuksia.
Retulaisen maalaukset toivat mieleen syksyllä Suomessa vierailleen filosofi Alva Noën ajatukset. Helsingin yliopistossa järjestettiin Noën Action in Perception -kirjan 20-vuotisjuhlan merkiksi konferenssi. Sen pääpuhujana vierailleen Noën pääteesi oli, että havaitseminen ei ole vain mekaaninen tapahtuma vaan se on aktiivista osallistumista. Osallistumalla havaitsemiseen osoitamme välittävämme maailmasta.
Välittäminen kiteytyy Noën mukaan havaitsemisen vastavuoroisuuteen.
Taiteen ystävälle ajatus on varmasti tuttu. Jotta taideteos voi ”avautua” katsojalle, täytyy sen äärelle malttaa pysähtyä. Yhteys teoksen kanssa todennäköisesti vain paranee, jos sitä lähestyy niin sanotusti avoimin mielin eli itsensä teokselle avaten. Vastavuoroisuudesta puhuu myös muun muassa se, jos taiteen katsoja kokee teoksessa tehdyt esteettiset valinnat itselleen merkityksellisinä.
Tämä taiteen meille opettama vastavuoroinen havaitseminen ei ole kuitenkaan aina itsestään selvää.
Noë huomautti, että länsimaisessa kulttuurissa havaitsemista on pidetty pitkään mekaanisena toimintona. Tällöin saatetaan väittää, että havaitsemisessa on kyse pääasiallisesti vain näkemisen tapahtumasta eli siitä, kuinka kuva piirtyy silmän verkkokalvolle.
Filosofia ja taide ovat kuitenkin Noën mukaan kulkeneet kauas biologian selittämästä tavasta katsoa maailmaa.
Noë havainnollisti asiaa kehottamalla ajattelemaan kolmea erilaista havainnon kohdetta. Kuvitellaan vaikka, että katsomme kiveä, ystävää ja taloa. Jokaisen kohteen näkeminen tapahtuu fysikaalisesti samalla tavalla. Jokainen kohde herättää meissä kuitenkin todennäköisesti erilaista vastavuoroisuutta. Ystävän kohtaaminen tuntuu erilaiselta kuin arjen keskellä nopeasti ohitetun kiven silmäkulmassa vilahtaminen.
Taide voi kuitenkin muuttaa edellä kuvattua asetelmaa ja osoittaa, että kivikin voi herättää meissä välittämisen tunteita. Näin käy esimerkiksi Tiina Raitasen tuotannossa, jossa kengänpohjan alla pyörivästä sorasta ja satunnaisista pikkuroskista tulee suurten ja näyttävien veistosten pääasiallisia aiheita.
Esimerkkejä tuoreella tavalla maailmaa katsovasta taiteesta on helppo keksiä. Onhan maailman toisin katsominen yksi taiteen perusolomuodoista.
Ei siis ihme, että havaitsemisen luonteesta kiinnostunut Noë on omistanut ajattelustaan aimo siivun taiteen pohtimiselle. Vuonna 2019 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Omituisia työkaluja (niin & näin) hän kirjoittaa satojen sivujen mitalla, kuinka taide haastaa meitä ravistelemaan totunnaisuuksia.
Vaikka Noën ajatukset saattavat kuulostaa taiteeseen paneutuneen korviin varsin tutuilta, niissä kiehtoo niiden suosio tässä ajassa.
Action in Perception -konferenssissa Noë keräsi Porthanian salin täyteen kuulijoita. Niin ikään Noën Omituisia työkaluja -kirja on suosittua lukemistoa muidenkin kuin taiteen alan ammattilaisten kesken.
Omalla tavallaan Noën ajatuksissa vetoaa niiden kyky pukea monimutkaisia teorioita yleistajuiselle kielelle.
Uskon, että filosofin ajattelussa on myös jotain hyvin ajankohtaista. Ehkä aikana, jolloin monia kivuliaita asioita, kuten luonnon suojelun heikennyksiä, hyvinvointivaltion horjuttamista ja solidaarisuudelle selän kääntämistä perustellaan ”välttämättömyydellä”, on hyvä kuulla monisanaisesti ja pitkällisesti perusteltuna se, kuinka väitetty välttämättömyys on usein vain yksi näkökulma varsin monimutkaisessa maailmassa.
Taide kiteyttää filosofin ydinviestin: ensi kesän kukkaloistosta on mahdollista välittää tänään, vaikka juuri nyt edessä olisikin syksy.
Sini Mononen, taiteentutkija, kriitikko ja vapaa kirjoittaja