Kankaasta ommeltavat muodot ja niiden sisälle puhallettava ilma. Tämä yksinkertainen konsepti mahdollistaa suurten ja näyttävien teosten toteuttamisen. Tällaisista teoksista tulee helposti mieleen erilaiset festivaalit, huolettomat väliaikaiset lisäykset julkiseen tilaan ja laaja yleisön suosio. Ilmatäytteisiä teoksia voi tehdä myös laadukkaasti, hienovaraisesti ja hengittävästi galleriatilaan.
Ilmatäytteiset teokset vaikuttavat ottamalla ja tuottamalla tilaa. Niitä tehdään usein luonteeltaan väliaikaisina julkiseen ulkotilaan, koska niiden toteuttaminen suuressa mittakaavassa on taloudellisesti mahdollista.
Julkiseen tilaan toteutettujen ilmalla täyttyvien teosten lähihistoriaa ovat Marc Quinnin Breath (2012) Venetsiassa 2013, Paul McCarthyn Tree (2014) Pariisissa, Cyril Lancelinin lukuisat viimeaikaiset suuren mittakaavan teokset tai tämän vuoden Coachella-festivaalin Sabine Marcelisin Maze, jotka kaikki ovat saaneet maailmalla näkyvyyttä, kuvajaettavuutta ja aiheuttaneet taidemaailman ulkopuolellekin yltäneitä kohuja.
Galleriatilassa esitettävässä ilmatäytteisessä taiteessa hienovaraisemmat merkitykset korostuvat, ja kuvattavuuden ja lavasteisuuden merkitys pienenee. Näiden, usein yksiväreisten, teosten kokoluokka pysyy kuitenkin hätkäyttävänä.
Ilmatäytteisten teosten tekeminen on nyt Suomessakin ajankohtaista. Kristin Wiking, Timo Aho ja Grönlund-Nisunen työskentelevät ilman ja sen tuottaman materiaalisuuden kanssa, jolloin lopputuloksena syntyy tilallisia installaatioita. Kun kankaasta tehty muoto pullistuu ilmalla täyttyessä, voi tämän prosessin tuottama taideobjekti parhaimmassa tapauksessa yllättää. Ilmalla täyttynyt teos voi hengittää tai sykkiä, sen liike voi kiemurrella tai muistuttaa ruumiillisista harjoitteista tai sen tuottama aerodynaamisuus voi sekoittua mielikuvitelmiin tulevaisuudesta.
Kristin Wiking, Brottare-Wrestlers, 2025, Sports Hall Window. Kuva Jakob Johannsen.
1.
Kristin Wiking työskentelee useasti ilman, puhaltimien ja niistä ilmaantuvan liikkeen kanssa. Helsingin Kisahallin suositussa Sports Hall Window -ikkunagalleriassa viime kesänä esillä olleessa Brottare-Wrestlers (2025) installaatiossa kaksi ilmahahmoa esiintyy ahtaaseen tilaansa sullottuna jatkuvassa katkeamattomassa ja kamppailevassa liikkeessä.
Puhaltimet tuottavat pienessä tilassa täyttyvän ja tyhjentyvän liikkeen. Kangasmuotojen romahtaminen näyttää siltä, että painissa tapahtuisi käänne, mutta kumpikaan painijoista ei lopulta voita, vaikka sakset on jätetty lattialle ja huijaaminen voisi olla mahdollista. Kamppailu jatkuu kellon ympäri. Ilmatäytteiset painijat ovat samaan aikaan nyökkäys Kisahallin historiaan, paikka toimi Helsingin olympialaisten paininäyttämönä.
Hahmojen tyhjentyessä liikkeestä tulee inhimillistä, kuin oltaisiin ahtaissa kotibileissä. Kiemurtelun seuraaminen on koukuttavaa, vaikkakaan liike ei lopulta ole kovin ”painivaa”.
Yksivärisen kankaan käyttäminen tuottaa viittauksenomaisia ihmismäisiä ja eläinmäisiä muotoja.
Wikingin MUU Helsingin nykytaidekeskuksen näyttelyssä (un)actual being of things (2025) yhdessä teoksessa kaksiulotteiset hevoshahmot lähtevät laukalle ilmapuhaltimien avulla. Kun tuuletin suunnataan kankaan ulkopuolelle, hevosten jalkoihin, syntyy taas jatkuvaa liikettä, vaikkakaan ei tällä kertaa ilmatäytteistä. Kun näyttelyn hevoshahmot jalkautuvat Kaapelitehtaan käytäville näyttelytilan ulkopuolelle, pystyy koko rakennuksen kuvittelemaan yhtenä suurena hippodromina.
Tuulettimilla tehdystä liikkeestä ja ilmalla täyttyvästä ja tyhjentyvästä jatkumosta vakaampiin ja täysinäisempiin ilmatäytteisiin veistoksiin esimerkkinä käyvät Timo Ahon viimeaikaiset yksivärisen mustat ja pulleat teokset.
Timo Aho, In to the Void, 2025, Paja Galleria, Helsinki 9.5.–15.6.2025. Kuva Karl Ketamo.
2.
Timo Ahon ilmatäytteiset taideobjektit ottavat muodon scifistä, sarjakuvista ja kasveista tutuilla viittauksilla. Ahon näyttelyissä Tampereen Himmelblaussa (2026) Helsingin Seripajassa (2025) ja Turun Titanikissa (2024) ilmatäytteiset teokset olivat keskiössä, vaikkakin osin rinnakkaistodellisuuksiin viittaavina avauksina. Näissä näyttelyissä galleriatilan mittakaavassa jättiläismäiset teokset rakentuvat kankaasta itse ommelluista paksuista jäsenontelojaloista ”seisoskelemaan” itsekseen näyttelytilassa.
Titanik-gallerian Weightless Mass -näyttelyssä Aho luo kokonaisuuden, jonka tärkeänä osana on musta määrittelemätön nelikerroksinen ja kahdeksanjalkaisen olio-objekti, joka pumppaa omaa jatkuvaa liikettään ylöspäin. Teos täyttää näyttelyn etutilan kokonaan. Ilmatäytteinen massa on kuin valmiina pompahtamaan surrealistisen maailman kattoon. Teos näyttää kiehtovalta myös ikkunoiden takaa galleriatilan ulkopuolelta.
Seripajan gallerian Into the Void -näyttelyssä installaatiokokonaisuus on kompaktimpi ja leikkisämpi. Teoksessa Aéro Dynamik (2025) musta yksivärinen ilmalla täyttynyt kangasraketti-veistos on valmiina ”lähtemään”. Tuntuu siltä, että ollaan vielä hetken aikaa esillä. Ilman täyttämä nelijalkainen teos tuottaa tällä kertaa vähäeleisempää ja kuin poistumassa olevaa liikettä. Näyttely luo galleriasta kaukokaipuun ja sen jättämän tyhjyyden käsittelyn tilan. Ulkopuolelle jääminen ja välillisyys jäävät tunteiksi kävijälle.
Näissä molemmissa näyttelyissä ilmalla täytettyjen teosten samaan aikaan hallittu ja ”poistumaan haluava” liike virittää siirtymään jonkinlaiseen vaihtoehtoiseen sarjakuvalliseen todellisuuteen, joka on orgaanisen maailman ja ihmisen tuottaman maailman välissä. Ahon ilmatäytteiset teokset ovat pinkeitä ja täysinäisiä. Niiden pullottavuus kuvaa tavallaan ajanmukaista kireyttä, uhan tuntua, ja teknologian kokonaisvaltaisuuden pelottavuutta.
Galleriatilojen ikkunoihin lisätyt värikalvot toimivat osana näihin rinnakkaismaailmoihin virittäytymistä Ahon näyttelyissä. Turussa Stranger Things -kauhusarjan henkinen painoton varjomaailma on violetti, kun taas Helsingin aurinkofuturistinen leikkimaailmasuurennos oranssi.
Galleriatilojen ikkunoihin lisätyt värikalvot toimivat auttavat osana näihin rinnakkaismaailmoihin virittäytymistä Ahon näyttelyissä. Turussa Stranger Things -henkinen painoton varjomaailma on violetti, kun taas Helsingin aurinkofuturistisen leikkimaailmasuurennos oranssi.
3.
Illuusio jonkinlaisesta teosten hengittävyydestä on usein kuratoriaalisen kiinnostuksen innoittajana ilmaan liittyvissä teoksissa. Grönlund-Nisunen kaksikon Kuva/Tilan Hengitys/Breath -näyttelyssä (2025) esillä ollut Pneumaattinen pilvi (eri variaatioita 2007-2025) täyttää tilan ennen kaikkea leijuvasti. Arkkitehtoninen ja paljon käytetty muoto, yksivärinen valkoinen kangas ja skaalattu koko hakee jonkinlaista eleganttia elettä, mutta samalla ”tämä on uskomatonta” -efektiä.
Grönlund-Nisunen kaksikon Kuva/Tilan Hengitys/Breath -näyttelyssä (2025) esillä ollut Pneumaattinen pilvi (eri variaatioita 2007-2025).
Muodoltaan minimalistinen teos asettuu tilaan rauhallisesti, ja koska sen tuottama liike on hitaan eläväistä, ilmanpaineen mukaan muuttuvaa, se vangitsee ympäristönsä. Teos toimii paineistetulla ilmalla, eikä se ole yhteydessä galleriatilan lattiaan. Pilven idean vangitseminen on tietenkin kiehtovaa, tässä tapauksessa teos muistuttaa kuitenkin ennemminkin jonkinlaista kananmunaa, sääpalloa tai ilmalaivaa.
Näyttelykonseptin mukaan abstrakti jättimäinen pilvi toimi dialogimaisena keskiönä näyttelyn muiden teosten kanssa. Ilmalla täyttyneen pilven pitäisi toimia teeman kiteytymänä ja ”tärkeimpänä teoksena” hengittäen ulospäin, mutta se pitää hengen kuitenkin sisällään. On vaikea nähdä, miten se avaisi dialogia minnekään suuntaan, ennemminkin se näyttäytyy näyttelyssä tilaa vievänä ja sulkeutuneena. Teos ei myöskään löydä kontaktia näyttelykävijän omaan hengitykseen.
Tällaista monumentaalista ilmatäytteistä teosta olisi vaikea kuvitella muualle kuin sisällä olevaan galleriatilaan, muuten se muistuttaisi liikaa Flow Festivalin Balloon 360 stagen tyyppistä lavalavastetta, tai objektina Ludovico Quaronin maanjäristyksen tuhoamaan Sisilian Gibellina Nuova -kaupunkiin suunnittelemaa Chiesa Madre kirkon betonista pullistumapalloa tai kokemuksena Zaha Hadidin Beirutin Issam Fares instituutin sisätilojen epäorientaatiota.
4.
Myös galleriatilaan tehtävän taiteen kokoluokassa suurten ilmatäytteisten teosten säilytettävyys ja siirrettävyys ovat käytännöllisiä asioita. Ne vievät vain vähän tilaa varastoituna. Ilmatäytteiset teokset voidaan saattaa näyttelykuntoon nopeasti uudelleen uudessa paikassa.
Kiehtovinta ilmatäytteisessä taiteessa galleriatilassa on taideobjektien mystinen ja eloisa luonne. Jonkinlainen henki on aina puhallettuna hengittävyytenä teoksiin, on se sitten sisään- tai ulospäin suuntautunutta.
Kristin Wiking, Brottare-Wrestlers, Sports Hall Windows, Helsinki. 7.9.–2.11.2025
Kristin Wiking, MUU Helsinki nykytaidekeskus, 3.- 25.5.2025
Timo Aho, Weightless Mass, Galleria Titanik, Turku, 26.10.–24.11.2024
Hengitys/Breath, Kuva/Tila, Helsinki 28.2.–23.3.2025