Öljysäiliön edessä aukeaa maalauksellisen harmaa merimaisema. Sateen kastelemalla rantakalliolla seisoo joukko toinen toistaan erikoisempia hahmoja. Ne eivät ole ihmisiä, eivät aivan eläimiäkään; ne seisovat muodostelmassa kuin patsaiksi jähmettyneinä. Yhdellä on päässään suuret sarvet, toisella ehkä haavi. Me katselemme hahmoja aivan hiljaa. Hahmojen keskellä on salko kuollutta puuta ja kimppukaupalla keltaisia kukkia. Yksitellen hahmot irtautuvat muodostelmasta, kipittävät silmänkantamattomiin.
Joku meidän takaamme huutaa, että esitys jatkuu sisällä.
Katsomme koreografi Mikko Niemistön teoksen Brokers of Plenty ensiesitystä. Esikristillisistä luonnonuskonnoista ammentava performanssi avaa monitaidefestivaali Driftsin, joka järjestettiin tänä vuonna Kruunuvuorenrannan Öljysäiliö 468:ssa. Säiliössä kaikuu – ja kunnolla. Niemistön esiintyjät ottavat tilan poikkeuksellisesta akustiikasta kaiken irti: sisään tullessaan he tömistelevät jalkojaan, laukkaavat eestaas.
Vasta läheltä nähtynä hahmot paljastuvat kaikessa koreilevassa kummallisuudessaan. Esiintyjien asut rönsyävät yllättäviin suuntiin täynnä herkullisia yksityiskohtia: on huntuja, häntiä, kruunuja ja kypäriä. Puvustaja Siru Kosonen on luonut visuaalisesti vinksahtaneen hahmogallerian, jossa sekoittuvat erilaiset pakanamytologiat, metsän eläimet ja repaleinen muovijäte. Hahmot ovat yhtä aikaa hajottajaeliöitä ja hajoavaa materiaa – ne tuntuvat ehdottavan jonkinlaista epäpyhää liittoumaa luonnollisen ja synteettisen välille. Kekripukin sarvet on muoviletkuista taitettu.
Esiintyjien intensiivinen liike- ja ilmekieli herättää hahmot henkiin. Askelluksessa on leikkiä ja ilkikurisuutta, narrimaista kepposteluenergiaa. Liikkeen rytmi vaihtelee arvaamattomasti säntäilevästä marssimaiseksi. Muuttumatonta on vain luonnoton hymy, joka pysyy kaikkien hahmojen kasvoilla. Hymyn takana vaanii jotakin pirullista. Se välähtää kirkkaana Sointu Sarasteen hurjassa soolossa, jossa hän riuhtaisee savukoneen syliinsä ja rynnistää se kainalossaan yleisön joukkoon. Hyytävimmässä kohdassa esiintyjien pakonomainen nauru sulautuu säveltäjä Nordran teollista kilkettä ja kohinaa kanavoivaan äänimattoon.
Anna Pehrsson: Mountainbuilding
Niemistön karnevalistisen maksimalismin jälkeen ohjelmassa on ruotsalaisen koreografin Anna Pehrssonin vähäeleisempi Mountainbuilding, performanssi kolmelle tanssijalle ja kymmenkunnalle kivenlohkaretta. Kontrasti Niemistön teokseen on voimakas niin visuaalisesti kuin kineettisestikin, kun savunharmaisiin farkkuihin ja pikimustiin t-paitoihin pukeutuneet tanssijat aloittavat verkkaisen vaelluksensa kivien ympärillä.
Alakuloinen liikesarja nojaa nykytanssilavoilta tuttuihin elementteihin: sen moottoreita ovat raskaat polvet, puolelta toiselle venytetty niska ja kohti tyhjyyttä kurottelevat kämmenet. Liikekielen yllätyksettömyyttä kompensoi onnistunut äänimaailma: tilassa siirreltyjen kivien analoginen hankautumisääni kaikuu jylhästi yhteen ääniraidan sumutorvien ja urkuharmonioiden kanssa.
Pehrssonin perusvarma esitys rauhoittaa tunnelmaa Brokers of Plentyn rajujen huippujen jälkeen. Esityksen päätyttyä festivaalin taiteellinen johtaja Soko Hwang tarttuu mikrofoniin. Puhe hukkuu omaan kaikuunsa. Tapahtuman runo-ohjelma järjestetään onneksi muutaman sillan päässä Merihaan Kulttuurisaunalla.
Kontulan ostarilta vuonna 2021 aloittanut Drifts järjestetään joka vuosi eri paikassa: festivaalia on järjestetty esimerkiksi Tekniikan museossa ja Suomenlinnan Levyhallissa. Tämän vuoden tapahtumapaikat on valikoitu ohjelmiston meriteema mielessä pitäen. Äänitaideperformansseille Öljysäiliö 468 osoittautuu täysosumaksi.
Tomoko Sauvagen äänikulhoja.
Illan ehdoton kohokohta on japanilais-ranskalaisen säveltäjän Tomoko Sauvagen äänitaide-esitys Waterbowls. Sauvage istuu säiliön lattialla ulottuvillaan vain järkälemäinen mikseri ja valikoima erikokoisia kulhoja. Keraamiset ja lasiset kulhot on täytetty vedellä ja varustettu kontaktimikrofoneilla. Se on Sauvagen soitin, hän on suunnitellut sen itse. Instrumentin sointi perustuu siihen, että kulhot soivat täyttöasteestaan riippuen eri sävelkorkeuksilla. Sauvage siirtää vettä kulhosta toiseen milloin juomalasista kaataen, milloin sormenpäistä tipautellen. Kun hän upottaa veteen palasen terrakottasavea, mikroskooppisen pienet ilmakuplat synnyttävät vavahduttavan äänivallin.
Sauvage tekee esityksessään jotain, mitä useimmat äänitaiteilijat karttavat viimeiseen asti: panee mikrofonit kiertämään. Akustinen kierto on toki lähes väistämätöntä, kun eri pisteisiin suunnattuja mikrofoneja on niin monta ja niiden tuloherkkyys on optimoitu yksittäisten vesipisaroiden ääniin. Näin kaikuisassa tilassa kierto voisi olla kohtalokasta. Jos yksikin mikrofoni lähtisi kiertämään hallitsemattomasti, taika rikkoutuisi välittömästi. Sauvage kuitenkin hallitsee instrumenttinsa täydellisesti koko esityksen ajan. Kerrostuneet kiertosilmukat soivat öljysäiliön seiniä vasten taajuuksilla, joihin korva ei ole tottunut mutta jotka eivät ärsytä lainkaan. Esityksen huippuhetki koittaa, kun taiteilija upottaa kätensä kulhoon ja alkaa hieroa sen pohjaa. Keraamista pintaa vasten hinkkaava liike synnyttää vikisevän äänen, jota Sauvage soittaa kuin mikrotonaalista viulua.
Waterbowlsin jälkilämmössä Perila tarjoaa perinteisempää elektroakustista ambientia melankolisine sointukulkuineen ja maalailevine lauluosuuksineen. Videoprojisoinnit lepattavat liekkien lailla, ja säksättävät alataajuudet ovat kuin kosmisen hiilloksen rätinää. Nuotiomielleyhtymä korostaa sitä, kuinka kylmäksi öljysäiliö on käynyt illan mittaan. Hyinen meri-ilma on harventanut yleisöä tuntuvasti.
Yleisölle ilmaisissa tapahtumissa kunnianhimoinen kuratointi, kansainvälinen visio ja ammattimainen tekninen toteutus kohtaavat vain harvoin. Drifts on hyvää vauhtia nousemassa kalenterivuoden kiinnostavimpien esitystaidetapahtumien joukkoon. Ensi vuonna festivaali suuntaa ilmeisesti saaristoon. Toivon suopeita tuulia.
Drifts Festival
Unknown Territories: Oceans
20.–24.8.2026