Kuvataiteilija Maria Liitola kirjoitti vuoden alussa Luomisen tuskaa -blogissaan kritiikin kuolemasta. Hän muistelee sekä huolimattomia että murskakritiikkejä, ja listaa kritiikkien kliseitä. Kliseistä on esimerkiksi todeta, että luonnosmainen tekniikka saa teokset näyttämään keskeneräisiltä tai että nuori taiteilija tuntuu vasta hakevan tyyliään. No, niinpä.
Taiteilija muistaa, miten pahalta huono kritiikki saattoi nuorempana tuntua. Samalla hän kertoo kritiikin myös usein sukupuolittuvan: ”Kritiikkejä odotti kauhunsekaisella innolla, eteenkin jos on erehtynyt tekemään jotakin taiteellisesti epäseksikästä, tai jos sattuu sukupuoleltaan olemaan nainen, jolloin työtäsi herkästi arvostellaan feminiinisyyden ja herkkyyden tai äitiyden tai jonkun muun täysin irrelevantin tekijän kautta.”
Maria Liitola:
Raisa Jäntti, tamperelainen taidekriitikko ja runoilija