Mummin kakku, 2026, akryyli ja öljy kankaalle, 100 cm x 100 cm. Kuva: Petri Hytönen.
Marika Kaarnan maalausten täyteläinen rakenne syntyy kuvan aiheiden kiinnostavuudesta enemmän kuin kuvasommittelun rakenteista. Ne rakentuvat kuin fantastisen elokuvan kohtaukset – tosin sellaisia runsaampina ja intensiivisempinä. Värien häikälemätön seikkailu tuo vielä oman rakenteen tasonsa. Kaarna havaintomaalaa mielikuvituksesta ja luo täpötäysiä maailmoita, jotka ovat yhtä lailla reaalisesti havaittuja ihmisten psykologisia kuin (populaari)kulttuurin näkymistäkin rakennettuja tilanteita. Jokainen maalauksen kohta on ihmisten toimien ja mielikuvien täyteistä, psykologisesti täyttynyttä henkeä ja paikkaa.
La Dolce Vita, TM-galleria, Helsinki. 2.4.–26.4.
Kadulla, 2026, akryyli ja öljy kankaalle 130 cm x 155 cm. Kuva: Petri Hytönen.
Heli Heikkinen, Sisäkkäiset, 2025, öljy, 100 x 120 cm. Kuva: Heli Heikkinen.
Valon kuuntelija 2025, öljy, 45 x 55 cm. Kuva: Heli Heikkinen.
Heli Heikkisen maalaamistaide on ehkä varovaista, ei ainakaan mitään uutta tähän aikaan tuovaa, temaattisesti perusteltua. Vai olisiko niin, että juuri tämä konseptittomuuden ulkopuolelle jättäytyminen olisikin tähän aikaan uutta tuovaa, ja siitä kokonaisen näyttelyn tekeminen miltei rohkeaa. Maalaukset ovat ystävällisesti ratkenneita todisteita siitä mitä maalilla voi kankaalle tehdä, värinkäyttö on pehmeää, silti riittävän selkeää. Heikkisen maalauksissa on aika usein ihmisiä, jotka ovat jollain lailla taiteen äärellä, joten saatiinhan tähän näyttelyyn se pieni käsitteellinen tasokin. Kuinka miellyttävää kaikkiaan.
Lähestyvä, 2025, öljy, 90 x 120 cm. Kuva: Heli Heikkinen
Pessi Rautio, Taide-lehden päätoimittaja