Taide-lehti alkaa nyt ilmestyä verkossa digilehtenä. Tämän perinteisen paperilehden artikkelit tulevat olemaan jatkossa luettavissa ja katsottavissa myös netissä. Näin teillä on mahdollista toisinaan lukea arvioita myös jo silloin kun arvioitava näyttely vielä on avoinna, mikä on paperilehden ilmestymiskertojen aikataulujen takia ollut monesti mahdotonta. Taiteen arviointien lukeminen siis ’reaaliaikaistuu’, vaikka Taide-lehti onkin aina toiminut kiivastahtisinta uutisointia hitaampana ja paneutuvampana tiedonvälityksenä – ja sitä painotamme yhäkin.
Reaaliaikaisuus onkin muuten hyvin omituinen termi – varsinkin kuvataiteiden suhteen. Kuvataide ei (edes oikein videoteostensakaan myötä) ole lineaarisesti johdatellun aistimiskokemuksen taidetta. Kuvataidetta katsellaan sieltä ja täältä, hypitään silmällä edes ja takaisin, kenties palataan asiaan vielä rutkasti myöhemminkin. Eikä kuvataide tiedonvälityksellisesti ajateltuna ole tämän reaalisen hetkimaailman päivän tai tunnin kohtaisen uutisoinnin oiva väline, vaan kykenevä esittämään jotakin pitkäkaarisempaa, laveampaa ja pidempiaikaisempaa – kuten nyt vaikkapa ympäristön sekä ihmisten elämän ja inhimillisen kulttuuripiirin suhdetta. Tällaista, yhtä niistä miltei ikuisista tärkeistä asioista, käsitelläänkin jostakin syystä varsin paljon juuri nyt.
Kun aika taidetta katsoessa tiivistyy tähän hetkeen ja näkemäänsä miettiessä taas laajenee kaikkialle, pitkälle historiaan ja ehkä tulevaisuuteenkin, niin tuntuu oudolta puhua siitä, että jokin näistä ajoista olisi sitä reaalisinta. Ja tässä ympäristössämmekin eli luonnossa, jonka osasia mekin olemme, ihan tavallisen puun vapaa elämä lasketaan sadoissa vuosissa, geologisen maailman liikkeet ovatkin jo miljardeja vuosia. Reaalisia aikajanoja nekin ovat.
Ei siis hätäillä, vaan eletään tässä hetkessä, lopultakin siinä ainoassa reaalisessa ajassa. Tähän vaikeaan tavoitteeseen pyrittäessä kuvataide voi olla parhaimmillaan, sen katsominen kun voi tarjota siinä pieniä onnistumisen kokemuksia. Kun sellaisen on tunnistanut, sitä voi sitten koettaa laajentaa muuallakin maailmassa elämiseen – ja siten luoda oman terveen ympäristösuhteen.