Queerillä käsialalla kirjoitettua

Taide-lehti
Näyttelynäkymä Artor Inkerön näyttelystä Home Is Where Your Mouth Is, Helsinki Contemporary. Kuva: Jussi Tiainen

Artor Jesus Inkerö, Trofee. Taidekoti Kirpilä, Helsinki, 29.11.2023−3.3.2024.
Artor Jesus Inkerö, Home Is Where My Mouth Is. Helsinki Contemporary, 12.1.–11.2.2024.


Artor Jesus Inkerö esiintyy Helsingissä samaan aikaan kahdessa yksityisnäyttelyssä, jotka käsittelevät kodin, kehon ja queerin teemoja. Toinen on Helsinki Contemporaryssa, toinen Taidekoti Kirpilässä. Koska Taidekoti Kirpilässä ollaan museoidussa kodissa, kodin tematiikka on läsnä aivan erityisellä tavalla ja Inkerön valokuva- ja keramiikkateokset ja video ovat vuoropuhelussa museon esineistön ja tilan kanssa. Helsinki Contemporaryn näyttely taas keskittyy tekstimaalauksiin.

Inkerö on tullut tutuksi taiteilijana, joka on tehnyt omasta kehonmuokkauksestaan taidetta. Taidekoti Kirpilän Trofee-näyttelyssä tuttu kuntosaliteema on myös läsnä.

Kotimuseon olohuoneessa olevassa videoteoksessa Short Reach Inkerö liikkuu rauhallisesti peiliseinän edessä ja pysähtyy poseeraamaan. Seuraavassa hetkessä salivaatteisiin pukeutunut taiteilija tekee samaa tilassa, joka paljastuu Amsterdamin Oude Kerkiksi, taidekeskukseksi muutetuksi kirkoksi. Yhtäkkiä taustalla alkaa soida geneerinen tanssimusiikki, joka voisi soida niin kuntosalilla kuin yökerhossakin. Hetken Inkerö on samassa asennossa kuin pienen matkan päässä kotimuseon seinällä oleva Magnus Enckellin Nuori alaston mies -maalaus 1920-luvulta. Yksityiskodin, kirkon, kehonpalvonnan oman maallisen temppelin, eli kuntosalin, sekä maallistuneen aikamme kirkon, eli taidemuseon, merkitykset limittyvät.

Artor Jesus Inkerö, Trofee-näyttely, Taidekoti Kirpilä, Kuva: Riitta Supperi

Näyttelyjen yhteydessä käytetään termiä queer, joka viittaa laajasti sukupuolen ja seksuaalisuuden normien kyseenalaistamiseen. Käytän itsekin tässä tekstissä laajaa ja monikäyttöistä queer-termiä, mutta pidän tärkeänä myös sitä, että teokset ovat mielestäni myös erityisesti gay. Esitettynä Taidekoti Kirpilässä, homoseksuaalisessa kodissa, nämä piirteet korostuvat ja teokset linkittyvät homohistoriaan. Juhani Kirpilä oli lääkäri ja taidekeräilijä, joka asui asunnossa, joka on nykyään Taidekoti Kirpilä, miespuolisen kumppaninsa kanssa. Juhani Kirpilä eli suuren osan elämästään Suomessa, jossa homous oli rikos ja sairausluokituksessakin vielä 1981 asti.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluville ei ollut malleja oman kodin rakentamiselle, ja homomiesten suhteet oli historiallisesti ”ulkoistettu” julkisiin tai puolijulkisiin tiloihin: puistoihin, yökerhoihin, jättömaille ja käymälöihin. Myös videossa esiintyvä kuntosali on ollut perinteisesti homomiesten paikka nauttia mieskehoista. Oma koti taas on ollut ehkä se ainoa paikka, jossa on saanut olla turvassa. Mutta millaista homoseksuaalista kotia voisi alkaa rakentaa, jos sille ei ole malleja?

Kotimuseon ruokapöydälle asetellut Inkerön kömpelöt keraamiset astiat on kirjailtu käsin maalatuilla abstrakteilla aforismimaisilla lauseilla. Sanat Hole, Home, Bed ja Dream kiertävät kuppia ja assosioituivat eri tavoin riippuen siitä, mistä kohtaa esinettä katsoo. Keramiikkateos Dark park for apartment, public property tuntuu viittaavan juuri homohistoriaan ja setiin öisissä puistoissa.

Dark park for apartment, public property, Trofee-näyttely Taidekoti Kirpilässä. Kuva: Riitta Supperi

Helsinki Contemporaryn näyttelyn, ja yhden Inkerön maalauksen, nimi on Home is Where My Mouth Is. ”Live, Laugh, Love” tai ”äidin keittiö on kodin sydän” -tyyppisiä sisustustarra-aforismeja muistuttava lause ”koti on siellä, missä sydämesi on” kääntyy muotoon ”koti on siellä, missä suuni on”. Englannin kieltä Inkerö käyttää teoksissaan ei vain siksi, että hän on kansainvälisesti toimiva taiteilija, vaan myös koska hän ammentaa teoksiinsa materiaalia globaaleista internet-yhteisöjen ja hlbtiq-alakulttuurien kielistä, jotka ovat inspiroineet myös taiteilijan omaa kielenkäyttöä.

Näyttelyssä keho ja koti fyysisenä rakennuksena rinnastuvat toisiinsa. Abstraktin kielen ja fyysisen ympäristön liittymät ovat läsnä niin teksteissä kuin teosten materiaaleissa: tekstimaalaukset on tehty talo- ja kalustemaaleilla, ja ne on viimeistelty tarkasti erivärisiä kehyksiä ja taustalevyjä myöten. On vitsikästä, ja varmasti tietoista, että kehollisista performansseista tunnettu Inkerö on tehnyt kaupallisen gallerian näyttelyyn juuri maalauksia: onhan galleriaan hyvä tehdä teoksia, jotka myydään. Ehkä ne päätyvät keräilijöiden seinille, osaksi sisustusta. Näyttelyssä on muun muassa myynnissä pieni maalaus, johon on kirjoitettu ronskilla käsialalla ”Painting for a Small Homosexual Home”.

Artor Jesus Inkerö, A painting for a homosexual home. Kuva: Jussi Tiainen

Artor Jesus Inkerö, A painting for a homosexual home, 2023, talo- ja kalustemaali paperille, 94 x 66 cm, Helsinki Contemporary -galleriassa. Kuva: Jussi Tiainen

 

Näyttelytekstissä Inkerö kertoo pitävänsä itselleen tärkeänä himbo-käsitetta. Naispuolisesta bimbosta johdetulla himbolla viitataan hyvännäköiseen ja tyhmään mieheen. Horjuvalla käsialalla kirjoitetut tekstit ovatkin ajoittain vähän tyhmiä, välillä rivoja. Inkerön teokset ovat kuitenkin mielestäni vahvoja, koska ne ovat yksinkertaisia. Niissä on itsevarmuutta. Teokset eivät kuitenkaan ole vitsejä. Taiteilija panee itsensä likoon eikä suhtaudu itseensä liian vakavasti tai pelkää näyttää tyhmältä, mutta hänen taiteensa ei ole tyhmää. Uskon, että teosten voima liittyy myös siihen, että taiteilija elää maailmaa, jota hän pohtii taiteessaan. Monimutkaisia teemoja lähestytään tunteen ja kehon rekistereistä, ja se tekee teoksista syviä.

Näyttelytekstissä mainitun yhdysvaltalaisen Cy Twomblyn tapaan myös Inkerön maalauksissa piirtämisen, kirjoittamisen ja maalaamisen akti ovat samaa. Twomblyn lisäksi tekstimaalauksista tulee mieleen muun muassa brittiläisen Tracey Eminin tekstiteokset. Emin käytti tekstiä maalauksissaan ja taidegrafiikan vedoksissaan käyttäen usein kömpelöä ja nopeaa, suoraa kieltä. Eminiä pidettiin uransa alussa myös yhdenlaisena bimbona, koska hän ei aina hallinnut oikeinkirjoitusta ja varmaan myös siksi että hän oli nainen, joka puhui omasta seksielämästään.

Vaikka Inkerön teokset ovat intiimejä, ne ovat myös yleisiä ja rakentuvat moninaisille mielleyhtymille. Videossa A Taste of Every Dish You’ve Ever Eaten tekstissä keho ja arkkitehtuuri tulevat yhdeksi. Talon ikkunoita rinnastetaan näyttöihin ja ihmiskehoa viemäriin. Arkisissa ympäristöissä, kahvimukin kyljessä tai käyttöohjeissa vilahtavat sanat alkavat näyttää runoilta. Inkerön taiteessakin kaikki tuntuu liittyvän kaikkeen, ja hän pystyy säilyttämään tunnistettavan tyylin, vaikka liikkuu välineestä toiseen.


Jaakko Uoti, helsinkiläinen kirjoittaja ja taidetyöläinen
↖︎