Turhuuden taide palkitaan
Vuoden nuoreksi taiteilijaksi valittiin toisen kerran peräkkäin kuvanveistäjä. Eetu Huhtala, jonka huolella ja insinöörimäisellä taidolla rakentamat, usein motorisoidusti liikkuvat, tekniset teokset tuovat hieman humoristisella, mutta myös lämpimän traagisellakin tavalla esiin teknologian, rakentamisen, suunnittelun ja suuren touhuamisen lopullisen hyödyttömyyden. Laitteet muka-toimivat, pyrkivät kovasti, mutta kykenemättä pääsemään lopputulokseen. Ne muuttuvat olioiksi, joilla on suhde katsojaihmiseen. Me molemmat tunnumme räpistelevän ja temppuilevan samassa turhuuden suossa.
Odotus palkittiin 54:ssä vuodessa
Vuonna 1969 perustettuun Suomen valokuvataiteen museoon saatiin vihdoinkin ensimmäinen pysyvä näyttelykokonaisuus. Helsingin Kaapelitehtaan museon alakerrokseen uutena tilana avattu Etsin-näyttely ei tosin ole varsinainen kokoelmia esittelevä näyttely – olisihan museon 2,5 miljoonasta kuvasta varmaankin vaikeata koostaa yhteisesti jaettavaa kattavaa näkemystä valokuvan kehitykseksi. Museon ratkaisu on pedagogisesti painottunut näyttely, jossa pohditaan tekstein ja kuvin valokuvan nykyistä kaikkivaltiutta, sen ominaisuuksia ja historiaa. Näyttely jakautuu kolmeen valokuvan olemusta tiivistävään teemaan: joiden mukaan valokuva on ”kemiaa”, ”valtaa” ja ”muistoja”.
Museon sanoin näyttelyä ”ei ole tehty asiantuntijayleisöille, vaan ihmisille vauvoista vaariin, alustaksi kaikille niille keskusteluille, joita valokuvasta käydään”.
Tässä kai ilmenee Valokuvataiteen museon poikkeusasema taidemuseoiden joukossa, se kun huomioi sitäkin kuvallista materiaalia, joka ei taiteeksi ensinäkemältä tunnustaudu.
Silti, uuden näyttelyn viereen avautuu uudelleen museon aikaisemmin sisäänpääsykerroksessa ollut Projekti-galleria vaihtuvine taidevalokuvanäyttelyineen.
Etsin-tilassa on myös pimiö, monelle jo outo paikka.