Kokonainen taidemuseo lahjaksi
Suomen uusin taidemuseo avautui keväällä Tammisaaressa. Merkittävän geenitutkijan, vapaaherra Albert de la Chapellen (1933–2020) lahjoituksena rakennettu JKMM arkkitehtien ja Asmo Jaaksin tummanpuhuvan tyylikäs Chappe-museo Tammisaaren aikaisemman museokorttelin täydennyksenä solahtaa yllättävän hyvin itsetietoisen terävine, mutta silti puunpehmeine olemuksineen tähän sinänsä herkkään puukaupunkimiljööseen.
Avajaisnäyttelynä on molekyylibiologiaan perehtyneen taiteenrakastajan de la Chapellen kiinnostuksenaiheita mukaillen Ilmastotaide – vaihtoehtoisia näkökulmia, joka taidenäyttelyn näkökulmasta lähestyy uusien ekologisesti valveutuneiden projektien esteettisesti aseteltuja messuja: on keinokorallia eliöille asuttavaksi, on merileväntuotannon tutkimusprojekti, sienirihmastosta tehty ruumisarkku, luonnonpigmenttien käyttöä, kestävää valokuvausta, syötävää taidetta, on mehiläis- ja ihmisyhteiskunnan yhteyksiä käsittelevien kirjojen kirjasto.
De la Chapellen taidekokoelma on museossa nyt mukana vain pienemmässä ja kiinnostavasta Barösund 1970 –2023 -näyttelyssä, jossa nykytaiteilijat ovat tehneet tulkintansa yhdestä kokoelman teoksesta, Hjalmar Munsterhjelmin maisemamaalauksesta. Museon kolmesta kerroksesta yhden täyttää lahjoittajan elämän esittely.
Graffiti pormestarin asialla
Hämmentävät ovat ajat, kun pukumies poseeraa naamioidun suhinataiteilijan kanssa lehdistötilaisuudessa. Helsingin pormestarin (2017–2021) Jan Vapaavuoren virallisen muotokuvan, nimeltään Stadin kerrokset tekijä EGS ei vieläkään luopunut incognito-roolistaan, vaikka hän tässä mitä konservatiivisimmassa taiteilijan työtehtävässä esittäytyikin. Helsingin kaupunkikaan ei siis enää niille töhryille laittanut stoppia, vaan pyysi sellaista?
Täyttä graffitiahan EGSin duuni ei suinkaan taulumaalauksena ole, mutta mukana kylläkin on elementtejä siitä, sprayefektejä. Mitäs tällainen sitten taideteoksena viestii? Taidehistorian professori Ville Lukkarinen tiivisti Helsingin Sanomien pyydettäessä hyvin:
Yleisesti ottaen graffitista on hänen mukaansa tullut nuorekkuuden, ennakkoluulottomuuden ja muutoshalun merkki, jota monet vaikutusvaltaiset ihmiset haluavat tuoda mukaan esimerkiksi valokuviensa taustalle.
”Graffiti alkaa olla niin yleinen merkki, että se on vähän kadottanut tehoaan. Graffitin suosiminen ei välttämättä siis kerro mitään nuorekkuudesta tai avarakatseisesta taideajattelusta”. (Jan Vapaavuoren muotokuva keräsi laajaa ihastelua somessa – ”Ihan jännä”, sanoo professori, HS verkkolehti 21.4.2023)
Timo Anderssonin maalaus Nuorten näyttelystä.