Monet taiteilijat ovat jo usean vuoden käyttäneet työssään tekoälyä. Heihin kuuluu esimerkiksi kuvataiteilija Pasi Rauhala. Hänelle tekoäly eli AI – lyhenne sanoista Artificial Intelligence – on ollut yksi taiteen tekemisen työkalu vuodesta 2017.
Kesäkuussa 2023 häneltä valmistui julkisen taiteen teos Mycelium of the Future eli Tulevaisuuden rihmasto. Se on kuusiosainen, yhteensä liki 50-metrinen videoveistos, joka kiertelee Aalto-yliopiston Works-korttelin K3-rakennuksen tiloissa. Teoksen taipuvilla ja kiertyvillä LED-paneelipinnoilla kulkee runoja, jotka on muodostettu Aalto yliopiston kaikkien kuuden korkeakoulun 20 viime vuoden aikana valmistuneiden tieteellisten opinnäytetöiden tiivistelmien pohjalta. Jokainen K3-rakennuksen tilaan astuva aktivoi itselleen oman runon. Henkilön edetessä rakennuksessa tämä runomuotoinen tieteellinen mietelmä kulkee konkreettisesti hetken kulkijan rinnalla. Teos on osa Aalto yliopiston julkisen taiteen kokoelmaa.
Runoja on yli kaksi miljoonaa. Pasi Rauhala on käyttänyt niiden luomisessa Open AI-organisaation joulukuussa 2022 julkaisemaa suureen suosioon noussutta tekoälypohjaista Chat GPT-palvelua. Chat GPT ehti ensimmäisenä, mutta se on vain osa kasvavaa tekoälypalveluiden joukkoa. Niiden pohjakoulutukseen käytetään valtavaa määrä tiettynä hetkenä netistä löytyvää aineistoa. Kerätyn datan massan ja laajuuden vuoksi palveluilla on monipuoliset käyttömahdollisuudet.
Mycelium of the Future on hyvä esimerkki taiteilijavetoisesta ideasta, jonka toteuttamisessa tekoäly toimii yhtenä työkaluna muiden joukossa. Idea runomuodosta syntyi työprosessin aikana, Rauhala kertoo. Aluksi Chat GPT-2-verkolla opinnäytetöistä tuotetut tekstit olivat tylsiä. Taiteilijan näkökulmasta satunnaiset tieteelliset lauseet eivät tuoneet riittävästi mitään uutta ja kiinnostavaa näkökulmaa. Teoksen lopullinen runomuotoinen versio syntyi, kun Rauhala keksi muokata aineistoaan runomuotoon Chat GPT-3,5-verkon avulla.
Pasi Rauhala on pohjakoulutukseltaan valokuvataiteilija. Hän näkee oman tekoälyllä työskentelynsä vain viimeisimpänä vaiheena uusien teknisten työkalujen haltuunoton pitkässä ketjussa. Kameran näkökulmasta kuvien keinotekoinen muokkaus ei ole mikään uusi asia. Valokuvia muokattiin ensin pimiössä, digiaikana työ siirtyi osittain kuvankäsittelyohjelmistoon, ja tänä päivänä voimme luoda uusia kuvia katsomatta linssin läpi.
Pasi Rauhala, Mycelium of the Future, 2023, yksityiskohta
Väline ilmiönä
Pasi Rauhalan videoveistos on hyvä esimerkki projektista, jossa tekoäly ei vielä missään määrin korvaa taiteilijaa.
Siitä, onko tekoälystä itsenäiseksi toimijaksi, on erilaisia näkökulmia. Moni aiheen parissa työskentelevä haluaa korostaa ihmisen luovaa panosta tekoälyn kanssa tuotetussa taiteessa. Aihetta kommentoi esimerkiksi insinööritaustainen kuvan tekijä Roope Rainisto HS Visiossa 24.7.2023. Rainisto toteaa henkilöhaastattelussaan, että “AI-taiteessa on väärinymmärrys, että AI olisi toimija, vaikka toimija on edelleen ihminen”.
Hesarin juttu on otsikoitu: “Tekoälytaiteilija”. Jutun kärkiteemana on Roope Rainiston taiteen suosio ja menestys lohkoketju- ja kryptovaluuttapiireissä. Tämän ohella Rainistosta välittyy haastateltaessa kuva taiteesta inspiroituvasta persoonasta. Hänen valokuvapohjaisissa teoksissaan tekoäly paljastaa rehvakkaasti itsensä. Kuvissa on surrealismia ja vieraantuneisuuden kuvausta. Roope Rainiston visuaalisessa muodostelmassa tallentuu lyhyt hetki AI:n kehityksen vimmaista nousukiitoa.
Yhteisluovuus
Tekoälyn käyttöä taiteessa on tutkittu esimerkiksi tänä vuonna päättyvässä, Koneen Säätiön rahoittamassa LuotAI-hankkeessa. Tutkijat Riina Lundman ja Paulina Nordström haastattelivat tutkimuksessaan yli kahtakymmentä tekoälyä työssään käyttävää Suomessa työskentelevää kuvataiteilijaa. Heidän brittiläisessä maantieteen alan julkaisussa julkaistu artikkeli Creative Geographies in the Age of AI valottaa monipuolisesti kuvataiteilijoiden ja tekoälyn yhteispeliä.
Artikkelin tutkimuksellisena antina on tuoda keskusteluun ajatus ihmisen ja tekoälyn yhteisluovuudesta (engl. co-creativity) ja pohtia asiaa tilallisesta ja prosessuaalisesta näkökulmasta. Yhteisluovuuden käsite haastaa ihmiskeskeisen luovuuden ideaa. Yhteisluovuudella on yhtymäkohtia posthumanistiseen ajatteluun, jossa myös kuuluu ihmiskeskeisyyden kritiikki ja ajatus ihmislajia laajemmasta luovuudesta.
Taiteellinen prosessi etenee esimerkiksi seuraavasti: Taiteilija ohjeistaa, mitä hän haluaa tekoälyn tekevän, minkä jälkeen tekoäly suoltaa käytössä olevan tai taiteilijan valitseman ja tuottaman opetusaineiston mukaista tuotosta. Tämän jälkeen taiteilija tarkastelee välivaihetta esimerkiksi esteettisestä ja pragmaattisesta näkökulmasta. Miltä se näyttää, miltä se kuulostaa, mistä se hankaa? Taiteilija tekee tietoisia valintoja. Hän iteroi ja kuratoi muokkaamalla itse tai it-kumppaninsa kanssa koodia, ja pyöräyttää sitten tekoälylle uuden kierroksen. Lopulta ihmisen ja tekoälyn yhteisluovan toiminnan tuotoksena syntyy ihmisille esitettävä taideteos. Teoksen ilmaisutapa on viime kädessä taiteilijalla.
Sami Lukkarinen, Unpublished 9, 2023, öljyväri kankaalle
Muotokuvia ihmisyyden rajamaalla
Osaa taiteilijoista näyttäisi inspiroivan teknologian tuottamat virheet. Virhe voi olla portti uuteen oivallukseen. Kun kone horjahtelee, siihen tekee samalla mieli assosioida myös inhimillisiä piirteitä.
Kuvataiteilija Sami Lukkarinen on jo 2000-luvun alusta lähtien ollut kiinnostunut digitaalisesti tuotettujen ihmiskasvojen kuvauksesta. Hän tutkii niiden teknologisia virheitä ja outouksia maalaamalla. Galleria Forsblomin maalis-huhtikuun 2023 näyttely Borderland esitteli ensimmäistä kertaa Suomessa Lukkariselta öljyvärimaalauksia. joiden työprosessissa on käytetty tekoälyä. Palettiveitsellä pikselimäisesti maalattujen öljyväriteosten “malleina” ovat tekoälyn tuottamat kuvat ihmiskasvoista.
Borderland -näyttely jakaantui kahteen toisistaan erottuvaan teossarjaan, joissa data-aineisto johdattelee väripalettia. Lukkarisen ja tutkija-taiteilija Roope Mokan vuonna 2019 alkaneen Unpublished-projektin aineistona ovat ihmisten lahjoittamat, sosiaalisessa mediassa julkaisemattomat omakuvat eli selfiet. Unpublished-sarjan sävyjen ja kontrastien tunnelma eroaa huomattavasti näyttelyn toisesta sarjasta, jonka aineisto on louhittu Metropolitan Museum of Artin kokoelmien historiallisista muotokuvamaalauksista. Kahden maalaussarjan esittämisellä rinnakkain Borderland havainnollisti, miten taiteilija voi maalaamalla tulkita erilaisten kuvatiedostojen visuaalisia erityispiirteitä.
Ohjaimissa taiteilija
Koska tekoäly mullistaa maailmaa parhaillaan, on turha yrittää sulloa asiaa takaisin pulloon. Filosofi Ulysse Carrièren mielestä kysymys mitä tekoäly tekee taiteelle? on kaikessa reaktiivisuudessaan epäkiinnostava. Sen sijaan hän haastaa pohtimaan, miten tekoäly mahdollistaa ja sallii ajattelun taiteessa?
Suuremmassa kuvassa tekoälyn rinnastus “vain työkaluna” esimerkiksi vasaraan tai siveltimeen ontuu sikäli, että kyseessä on oppimisen kautta muotoaan muuttava, vuorovaikutteinen väline. Kone vastaa sille syötettyihin kysymyksiin yhä enemmän ihmisen kaltaisesti, mutta sen tuotokset perustuvat kuitenkin aina laskennallisiin todennäköisyyksiin olemassa olevasta datasta. Tekoälyn kanssa työskentelyssä kyse ei juuri koskaan ole pelkästä napin painamisesta. Taiteilijat kytkeytyvät sen kautta globaaliin maailmaan kaikkine haasteineen.
Tekoäly mahdollistaa sen, että kaikki voivat periaatteessa tehdä vähän kaikkea. Enää ei tarvitse olla minkään alan syväosaaja valmistaakseen itse esimerkiksi kuvakirjan. Kysymys kuuluukin, kenen ehdoilla kaikki tämä tehdään? Yhteiskunnallisesti ja tekijänoikeudellisesti olennaisimmat kysymykset liittynevät datan omistukseen ja sen jakeluun: Mitä teoksia tai teosten osia saa käyttää tekoälyn datana, ja millä ehdoilla? Samalla kun ensimmäisiä tekoälyyn liittyviä oikeudenkäyntejä käydään, nousee mieleen sämpläyksen ja Napsterin kaltaiset esimerkit musiikkiteollisuuden lähihistoriasta. Ollaanko taas vääjäämättömän kehityksen ja siirtymävaiheen kipuilun äärellä?
Taiteen kentällä on jo nähty, että yksittäiset kuvataiteilijat menettävät toimeksiantoja, kun esimerkiksi festivaalien visuaalinen ilme luodaan tekoälyllä. On kätevää ja kustannustehokasta, kun visuaalista ilmettä ei tarvitse uudistaa joka vuosi kuva kerrallaan. Samalla perinteisiä metodeja käyttävien kuvittajien työtä on jo siirtynyt niille, jotka taitavat yhteistyön tekoälyn kanssa. Tekoälyn esiinmarssi ei vähennä tarvetta taiteen tekemiseen, mutta intuition ja luovuuden käytön maisema muuttuu.
Sami Lukkarisen tekoälyyn pohjautuvia maalauksia voi nähdä Tampereella Finlayson Art Arean kesänäyttelyssä 20.8. asti.