Houses of Tove Jansson, Espace Mont-Louis, 8 Impasse de Mont-Louis, Pariisi, 29.9. – 29.10.
Pariisin näyttely antaa nautittavan läpileikkauksen Tove Janssonin taiteellisesta tuotannosta ja elämästä. Mukana on edustava valikoima hänen tunnetuimpia maalauksiaan, muun muassa sodanaikaiset ristiriidat paljastava Perhe (1942) ja sarja omakuvia nuoruudesta Ilvesboan (1942) kautta viimeisimpään vuodelta 1975. Terävä viiva ja poliittinen kantaaottavuus näkyvät Garm-lehden kansikuvissa 1940-luvulta.
Hellyttäviä ovat Tove Marika Janssonin alle 10-vuotiaana käsin kirjoittamat ja kuvittamat satukirja-vihkoset. Tietenkin mukana ovat muumit monessa muodossa – jopa Janssonin ompelemana lippuna – Klovharun saari sekä rakkaus ja matkat Tuulikki Pietilän kanssa.
Tällaiselle tiiviin kattavalle Tove Jansson -näyttelylle olisi mielenkiintoa ja yleisöä Suomessakin. Pitäisikö Tove Janssonin koko tuotannolle saada oma museonsa Tampereen Muumimuseon lisäksi?
Suomessa Tove Jansson on ollut esillä muun muassa Maalaaminen on kaikkein tärkeintä -näyttelyssä Didrichsenin taidemuseossa pari vuotta sitten sekä Ateneumin taidemuseon vuoden 2014 suurnäyttelyssä.
Pariisin näyttely ei ole museossa. Kuraattorit Sini Rinne-Kanto ja Tuukka Laurila nykytaidekollektiivi The Communitystä ovat päätyneet näyttelypaikan valinnassa entiseen painotaloon pienen sivukujan varrella.
Näyttelypaikkana painotalo on osin epäkäytännöllinen. Voi kuitenkin olla, että Tove Jansson itse olisi hyvinkin saattanut pitää tällaisesta vähän boheemimmasta näyttelytilasta.
Näyttelyssä yhdistettiin nykytaidetta ja Tove Janssonin teoksia, Emma Kohlmann, Green face, 2023 (vas) ja Tove Jansson, Nature morte, 1953.