Miljöömuotokuva, jossa henkilö esitetään omassa autenttisessa toimintaympäristössään, on osoitus 1880- ja 1890-luvun naturalismin halusta uudistaa muotokuvamaalausta. Miljöömuotokuva maalattiin mieluusti luonnollisessa koossa, ja interiööri runsaine yksityiskohtineen muodosti kolmiulotteisen tilan, johon henkilö sijoittui. Miljöömuotokuvia maalasivat ennen muuta Albert Edelfelt, Axel Gallén, Eero Järnefelt, Gunnar Berndtson ja Maria Wiik.
Palin osoittaa tutkimuksessaan, miten yksityiskohdan teorian ja feministisen lähiluvun avulla voidaan näennäisen yhdentekeviin yksityiskohtiin tarttumalla haastaa ikonografisen tason itsestäänselvyyksiä, kuten muotokuvamallin autonomiaa, pää- ja sivuhahmojen hierarkiaa tai porvarillista perheidylliä. Naturalismi määrittyy esitystavaksi, joka asettaa varhemman realismin yhtenäisyyttä painottavan maailmankuvan ironiseen kaksoisvalotukseen. 1800- luvun muotokuvataide näyttäytyy tässä tulkinnassa aiempaa ristiriitaisempana ja modernimpana mutta myös pakonomaisesti menneisyyden konventioihin takertuvana.
Tutkimus tuottaa yhtäältä tuoreen, kriittisen tulkinnan tunnettujen taiteilijoiden tunnetuista teoksista ja nostaa toisaalta esiin uutta, vähemmän tunnettua aineistoa.
sidottu, runsas nelivärikuvitus