Taide hidas, elämä lyhyt – Merkintöjä kuvataiteen tapahtumiin 1960- ja 1970-luvuilta on tarina aikakaudesta, joka uskoi edistykseen, uskoi mahdollisuuksiin muuttaa maailmaa paremmaksi taiteen avulla. Se on sukellus aikaan, jota leimasi myös vahva usko utopioihin. Kirjoittaja etsii vastausta kysymykseen minkälaisten polkujen kautta 1960-luvun kulttuuriradikalismi muuttui ensin yhteiskunnalliseksi liikehdinnäksi ja sitten niin sanotuksi osallistuvaksi taiteeksi ja lopulta poliittiseksi osallistumiseksi. Elettiinkö 1970-luvun vallankumousromanttisen radikalismin varjossa ”vaaran vuosia”? Joka tapauksessa 60- ja 70-luvut olivat surrealistisia. Jälkimmäinen kymmenluku oli kieltämättä henkisesti kapoinen mutta lataukseltaan vahva.
Kirjan näkökulma on kuvataiteen, mutta siinä liikutaan myös muotoilun, teatterin, kirjallisuuden ja elokuvan alueilla. Tarina juoksee runsaan henkilögallerian höystämänä aina vuoteen 1983, jolloin mielikuvien tasolla muutos konkretisoitui.
Jaakko Lintinen on kyseisen aikakauden toimija. Hän seurasi tapahtumia ensin eri aikakauslehtien toimituksista käsin, sitten Suomen Taideteollisuusyhdistyksessä ja lopuksi Suomen Taiteilijaseuran Taide-lehden toimitussihteerinä ja päätoimittajana. Runsaasti kuvitettu Taide hidas, elämä lyhyt perustuu kirjoittajan dokumentteihin ja muistiinpanoihin.
lankanidottu, mustavalkokuvitus