Arkkitehti ja hämmästyttävän laaja-alainen taidekriitikko Sigurd Frosterus (1876–1956) kirjoitti analyyttisiä esseitä henkilöistä, jotka hänen näkemyksensä mukaan olivat keskeisiä 1900-luvun alun uuden ja dynaamisen kulttuurin synnyttäjinä.
Tämä Frosteruksen kirjoituskokoelmasarjan neljäs osa kertoo näiden arkkitehtien, kirjailijoiden ja taidemaalareiden, siinä missä aikansa huipputennispelaajienkin kulttuurisesta merkityksestä modernismin aikakauden muovautumisessa.
Saamme lukea muun muassa Sibeliuksen karelianismista ja sinfonioista, Nietzschen persoonasta, nyttemmin miltei unohdetusta Nobel-kirjailijasta Johannes V. Jensenistä, Gallen-Kallelan Kalevala-taiteesta, luonnontieteistä ammentavasta kirjailijasta H. G. Wellsistä ja hengeltään niinkin erilaisista maalareista kuin James McNeill Whistlerista ja Edward Munchista – kaikki Frosteruksen katsannossa miltei kuin aikansa yli-ihmisiä, mutta eivät henkilöinä aina vailla traagisiakaan piirteitä.