Lauri Linna, Vihreää sinistä kultaa. Galleria Huuto 5.–28.1.2024
Lauri Linna on yhdistänyt työskentelyssään, voinee sanoa ”alusta asti”, ympäristötietoisuutta ja luonnontieteitä liikkuvaan kuvaan ja ääneen. Galleria Huudossa tammikuussa esillä ollut installaatio Vihreää sinistä kultaa jatkaa näillä poluilla.
Teos käsittelee Kuusamon Juomasuolla käynnissä olevaa kaivoshanketta ja eritoten hankkeen ekologisia vaikutuksia. Latitude 66 Cobalt Oy:n vuonna 2021 teettämän varantoarvion mukaan Juomasuon alueen maaperään kätkeytyy Euroopan neljänneksi suurin tunnettu kobolttiesiintymä. Sinihohtoinen koboltti on yksi akkuteknologian ja täten ”vihreänä siirtymänä” brändätyn globaalin suurponnistuksen kulmakivimetalleja, jota jotkut kutsuvat siniseksi kullaksi. Tästä yhdistelmästä siis teoksen nimi.
Teoksen perustason muodostaa Linnan keräämä kasvikokoelma, joka toimii geenipankkina lajeille, jotka jäävät kaivostoiminnan jalkoihin. Osana teosta lajit säilyvät kuin hyllyllä, josta ne voidaan ammentaa istutettavaksi takaisin alueelle, kun kaivostoiminta siellä joskus päättyy.
Ele on poikkeava, kun sitä verrataan keskimääräiseen aktivistisesti virittyneeseen taiteeseen. Tällaisen taiteen yleisimmät moodit ovat tietoisuuden lisääminen ja jonkin kehityskulun vastustaminen – yleensä joukolle jo valmiiksi samanmielisiä galleriakävijöitä. Linna suorittaa teoksellaan konkreettisen, viehättävällä tavalla sekä säilyttävän että muutoksen hyväksyvän teon. Alue menetetään hetkeksi, eikä sitä enää sellaisenaan saada takaisin, mutta se voidaan tuottaa uudelleen suhteellisen pienellä inhimillisellä, tieteellisellä vaivalla.
Installaatio käsittää myös Juomasuon alueella kuvattuja videoita, jotka toistetaan älypuhelimilta, joihin suuri osa maailman koboltista tietysti päätyy. Asetelmaa voisi pitää ironisena, ellei Vihreää sinistä kultaa olisi auraltaan toteavan rehellinen: tämmöistä tämä on. Eri näytöille pirstoutunut Juomasuo ilmentää myös ajatusta, että alkuperäinen alue ei ole enää kokonaisuutena tavoitettavissa, vaan se on hajaantunut yksittäisten ihmisten muistoiksi ja tallenteiksi.
Videoita pyörittävät puhelimet puolestaan lepäävät pedillä, jonka muodostavat kivet ja kasvinosat on nekin tuotu hankealueelta. Maa-aineksen tuominen galleriatilaan liittyy maataiteen perinteeseen, jonka piirissä käytäntö on ollut voimissaan 1970-luvulta alkaen. Samoilla huitteilla on alkunsa saanut myös ekologisviritteinen äänitaide, jota Linna myös hyödyntää. Installaatio on ympäröity neljällä kaiuttimella, jotka toistavat neljää eri Juomasuolla tallennettua äänimaisemaa.
Lauri Linna, Vihreää sinistä kultaa, installaatio 2022–)