Ars Libera – Dialogi, Kuopion taidemuseo, 9.10.2022-8.1.2023.
Kuopion kuvataiteilijat Ars Libera Ry valitsi Kuopion taidemuseolla pidettävän taiteilijaseuran näyttelyn kuraattoriksi Maaria Salon. Mukaan hakuprosessin kautta valitut taiteilijat esittivät näyttelyssä teostensa lisäksi subjektiivisen tekstin, joka asettuu dialogiin visuaalisen ilmaisun kanssa. Kuraattorin tekstit kommentoivat ja esittelevät taiteilijoita toisesta näkökulmasta.
Taiteen tärkeä tehtävä on synnyttää vuoropuhelua ja ihmettelyä katsojissa- Kuopion Taidemuseon Dialogi-näyttely on onnistunut synnyttämään mielenkiintoisia keskusteluja ja kysymyksiä, kertoo näyttelyä ryhmille esittelevä Pertti Louni. Käydessäni näyttelyssä pääsen mukaan vilkkaaseen keskusteluun, kun samaan aikaan kanssani näyttelyssä vierailee koululaisryhmä. Aiheiltaan teokset vaihtelevat henkilökohtaisesta maailman kokemisesta yhteiskunnallisiin kannanottoihin kuten metsien suojelu sekä muuttuvat ympäristöt. Teokset rohkaisevat vuoropuheluun spontaanisti.
Kuvataiteilija Timo Kokko on ostanut palan metsää ja taltioinut kuivuneen metsänsä muovilaatikoihin, jotka ovat pinossa näyttelytilassa. Timo Kokon Momentary Appearence: Still Life (2022) sisältää muovilaatikoihin säilötyn metsän lisäksi dokumentaariset valokuvat.
Metsämaisema on kautta aikojen ollut kuvataiteilijoiden aiheena ja katsojien suosikkina näyttelyissä ovat aina vain Victor Westerholmin kauniiden metsämaisemien tyyliset realistiset, romanttiset metsien kuvaukset kärrypolkuineen. Nykytaiteessa valokuvaajat ovat tallentaneet raiskattuja maisemia, hakkuualueita – luontokuvaus esittäytyy nykytaiteessa toisesta näkökulmasta kuin aiemmin. Taiteen avulla pyritään näin suojelemaan sitä näkyä mikä oli kaikkien nautittavissa viime vuosisadalla.
Ilkka Kivelän valokuvateoksessa Layers of Atmosphere: Private – Public (2021–2022) ovat aiheena rakennetut ympäristöt – Pohjois-Savon alueen rakennukset ja alueet, jotka usein arjessa jäävät huomioimatta: ei kenenkään paikat, katoavat paikat, suljetut paikat, maamerkeiksi muodostuneet paikat. Kivelä yhdistää teoksissaan analogista ja digitaalista tekniikkaa. Hän on valinnut toteutustavaksi filmikameran, mustavalkoiset pienet valokuvat ja mustavalkoisen kaitafilmin – teosten mustavalkoisuus ja värisevä kaitafilmi harhaannuttaa katsojan ajattelemaan mennyttä aikaa. Kirjailija, valokuvaaja Samuli Paulaharjun mustavalkoiset kuvat 1800-luvulta nousevat mieleen. Mustavalkoinen kuva herkistää ehostettuun värikuvaähkyyn kyllästetyn katsojan näkemään jälleen.
Ihmettelemme samaan aikaan näyttelyssä vierailevan koululaisyleisön kanssa värähtelevällä kaitafilmillä vilahtavia, tutulta näyttäviä paikkoja – alkaa vilkas keskustelu ja arvailu mistä kuvat ovat tai mikä epäpaikka on koettu itse: ”Ei Väinölänniemellä (uimaranta Kuopiossa) voi kasvaa palmupuita?”
”Kyllä Väinölänniemellä on Palmuja – ne ovat olleet siellä jo monta vuotta”, minulle vastataan.
Kivelä näyttää meille valokuvissa ympäristössämme tapahtuvia asioita, jotka ovat luonnollisia ja luonnottomia. Nyt Väinölänniemellä hulmuavat palmut ovat muovia. Ne on istutettu jonkun tapahtuman elävöittämiseksi – palmut ovat jääneet tapahtuman jälkeen rannalle ja puhuttavat puolesta ja vastaan kuopiolaisia. Toisaalta pohdimme yhdessä, että ilmaston lämmetessä voi Kuopiossakin kasvaa palmuja.
Jouni Airaksinen, Doors, 2022